Terveisiä Rouvallesi ja omaisillesi!

Tuus
E. Lönnrot.

Koko Rosenplänteriliä-käynti ja Pernon-matka on nyt täytynyt heittää mielestäni, kun työni on täällä kestänyt näin kauan.

10.

Rehtori Snellmanille.

(Konsepti.)

Tartto, 29 p:nä marraskuuta 1844.

Rakas Veli!

Vaikka muutamia [viikkoja] sitten kirjoitin sinulle, on minun se taas tehtävä sen ilon johdosta, joka minulla äsken oli, kun täällä Tartossa vallan odottamatta tapasin meille kaikille varsin tutun maalaisemme, konsuli von Böninghin Tallinnasta. Hän tuli tänne pari päivää sitten ja matkusti hetki sitten edelleen Liivinmaan sisäosiin, mistä toista tietä palaa Tallinnaan. Tämä kuitenkin on vähemmän tärkeätä kertoa kuin että hän jätti minulle sinulle osotetun tukun, jossa on monenlaisia virolaisia kansankirjasia, jotka on aiottu annettaviksi Kuopion lukion kirjastolle. Samanlaisen tukun hän antoi minulle Porvoon lukion kirjastolle jätettäväksi. Joulu- ja tammikuussa ne kait minun mukanani tulevat perille. Hän lupasi Tallinnaan palattuansa postissa lähettää Kuopion lukiolle hieman toista sataa rahaa sisältävän rahakokoelman, jota varmaankin tervetullutta lahjaa siis siellä voitte odottaa. Olet kaiketi sanomista lukenut hänen edellisistä lahjoituksistaan lukioiden ja muihin kokoelmiin, mutta pitäisipä sinun saada tavata häntä itseänsä ja kuulla, kuinka suuresti hän harrastaa kaikkea isänmaan vastaista vaurastumista. Ehkäpä onkin välttämätöntä, että jonkun aikaa on ollut poissa isänmaasta, jotta oikein voisi panna siihen arvoa ja ottaa osaa sen menestykseen. Vanha sananlasku "Oma maa mansikka, muu maa mustikka", sekin edellyttää, että tulee saada kokea, millaista muualla on. Jos taas ei ole kiintynyt isänmaahan, vaan jättää sen ynnä koko maailman tuuliajolle tai kuten kernaammin sanotaan: "Jumalan haltuun", mikä jälkimäinen saattaa olla kylläkin hyvää, vaikka Jumalaa mielestäni pitäisi vaivata ainoastaan sillä, mihin itse emme kykene, — niin ei kysytä sitä eikä sen tulevaisuutta eikä mitään muuta, mikä ulottuu ihmisen oman maallisen onnen ulko- ja yläpuolelle, jos kohta niin monet kirkonkellon soitot joka päivä muistuttavat, että kaikki tämä on pelkkää tomua. Suo anteeksi, että minä, joka olen neljä kertaa ylioppilasaikanani saarnannut, näin pian taas olen kokonaan eksynyt saarnaamaan. Pikemmin minun pitäisi toivottaa, että kansalaisille tekemääsi kehotusta, antamaan apua Kuopion lukion stipendirahastoa varten, niin paljo kuin suinkin noudatettaisiin. Kun se äsken mainituista lahjoista päättäen näkyy vaikuttaneen maan ulkopuolellekin, en epäile, että se kotimaassakin tulee tai on tullut kuulluksi. Vanha suomalainen sananlasku sanoo: "joka köyhiä holhoo, se on Jumalan apumies", ja tätä voi varsin hyvin sanoa niistäkin, jotka edistävät köyhempien oppilaiden menestymistä oppilaitoksessa, niin että silläkin taholla tie on kaikille avoinna tulla Jumalan avustajaksi eli apurimieheksi.

Böninghin tänne tultua minulla oli ilo taas tavata oman maan mies ja nainen, nimittäin valtioneuvos Wulffert ja hänen rouvansa, jotka kumpikin viime kesänä ovat käyneet Saksassa ja tätä tietä palaavat kotimaahan, Luultavasti hänen matkastansa tulee olemaan seurauksena hyödyllisiä muutoksia rakkaan isänmaamme postilaitoksessa. Sitäpaitsi täällä asuu muuan maalaisemme, översti Ehrenstolpe, jonka luona säännöllisesti joka sunnuntai ja joskus viikollakin olen käynyt. Hän on samannimisen Oulun entisen maaherran poika, ja hänen talonsa on, paitsi vieraanvaraista kohtelua, senkin vuoksi ollut minulle rakas, että siellä puhutaan ruotsiakin. Nyt on juuri sunnuntai-ilta, ja minua on erityisesti pyydetty sinne tulemaan, mutta kun olen kuullut, että sinne tänä iltana tulee koolle suurehko seura aiottuihin tanssijaisiin, ja kun ainoa takkini, ollen jo "emeritus" [= täysinpalvellut] paraiten sopii kotiseinien sisälle (tai joskus pieneen seuraan), olen minäkin päättänyt tehdä samoin ja kirjoittaa sinulle, sen kun voin tehdä paitahihasillani. En enää viivy täällä pitkään, olen näet viikon lopulla aikonut lähteä liikkeelle suoraan Pietarin kautta palatakseni Suomeen. Vielä en tiedä, jalanko kuljen vai ajaen, ja tämä saa riippua kukkaroni varoista, jotka ovat selviävät, kun olen ehtinyt suorittaa kaikki maksuni ja lisäksi ostaa muutamia kirjoja, jotka täytyy ennemmin ostamieni kanssa joka tapauksessa kuljettaa hevosella.