[Merkitty saapuneeksi perille marrask. 22:ntena 1844.]
Rakas Veli!
Kiitos kirjeestäsi ja rahoista, jotka saapuivat kreivin aikaan, sittenkuin viime viikon ajan on vain pari ruplaa ollut taskuni pohjalla. Silti en olisi sentään tullut pulaan, vaikka lähetyksesi olisikin viivähtänyt muutamaa viikkoa kauemmin, koska Fähhnann jo kesällä — huomauttamattani — sanoi minulle, että piti vain hänelle ilmoittaa, jos joskus sattuisin rahan tarpeeseen. Tätä hänen avuliasta hyvyyttään minun ei kuitenkaan ole tarvinnut käyttää hyödykseni eikä kait tarvitsekkaan, kun Sinä nyt olet lähettänyt vallan 100 hopearupl., siten osottaen tuntevasi tarpeeni paremmin kuin minä itse. Sillä ellen olisi saanut enempää kuin palkkani neljänneksestä oli jäljellä, olisin sillä ehkä suoriutunut täältä Tartosta, mutta Tallinnassa olisi ollut pakko lainata ja päälle päätteeksi olisin ehkä saanut kulkea sinne jalkaisin, jota minun nyt ei tarvitse tehdä, ellen muuten niin tahdo. Kuun lopulla saanen työnikin päättymään, nim. sikäli kuin se tällä kerralla on mahdollista, sillä kaikesta päättäen minun on parin vuoden kuluttua tultava taas muutamaksi kuukaudeksi täydentämään mitä nyt olen tehnyt. Sillä täällä ei ole ainoastaan Seuralla sanakirjatyön aineksia, vaan papeilla maaseuduilla vielä enempi, ja ne minun täytyy saada toisella kerralla, kun aika nyt ei sitä myönnä.
Äsken kävin kirjakaupassa, maksoin sanskritan kieliopin, josta meni 13 rupl. 87 1/2 kop. hopeata, sekä ostin muutamia saksalaisia kansankalentereita ja erään "Neues Devisenbuch oder 1300 Devisen auf Liebe, Freundschaft, Erinnerung j.n.e." [Uusi mietelmäkirja eli 1,300 mielilausetta rakkaudesta, ystävyydestä, muistoista y.m.] nimisen kirjan, jota olen aikonut Kalliolinnan suomalaisen mietelauselma-tehtaan vastaiseen kirjastoon. Oletko muuten saanut jo jotakin luoduksi, vai onko monipuuhainen elämä kesällä estänyt sitä enempää ajattelemasta?
Viikko takaperin sain Tallinnasta kirjeen pastori Aejmelaeukselta, joka arveli voivani päästä vielä joulukuussa suoraan meren poikki. Sen vuoksi matkustan täältä Tallinnaan, mutta surkeasti siellä petyn, jos minun sieltä täytyy kääntyä Pietariin menevälle tielle, sillä Tallinnasta luetaan kolme peninkulmaa enempi Pietariin kuin täältä, jota paitsi luultavasti en voi päästä ylimääräisen postin mukana, vaan saan erittäin vuokrata hevoset, ja se tulee kahta vertaa kalliimmaksi. Kävipä kuinka kävi, niin jotka nyt sain, luulen tulevani toimeen, kun minulla ei täällä ole aikaa tuhlata paljoa niistä. Tehtäväni olen nyt jakanut joka päivä ennätettäviin määriin, ja saan usein aamuin klo 5:stä ruveten istua myöhäiseen iltaan keritäkseni määräni päähän, ja jos pistäydyn Ehrenstolpella, Fählmannilla tai jonkun muun luona, tahtoo aina jäädä tähdettä seuraavaksi päiväksi. Samoin käy myöskin, jos kirjoitan pitkähkön kirjeen, jonka vuoksi olen ollut vierailemisessa ja kirjeenvaihdossa hyvin säästeliäs.
Kalenteri-toimikunnan kokoukseen on Fählmann kutsunut minut kahdesti, jolloin on päätetty, mitkä kirjoitukset otettaisiin virolaiseen kansankalenteriin seuraavaksi vuodeksi. Toimikunta on nähdäkseni ollut kirjoitusten valinnassa hyvin tunnollinen, mikä onkin hyvä kalenterin onnistumisen ja sitä julkaisevan Seuran arvon vuoksi. Fählmann on itse ankara virolainen, koska viro on ollut ainoa kieli, mitä hän kymmenenteen ikävuoteensa asti on osannut puhua. Mutta ei ainoastaan kieli tule seulonnan alaiseksi, vaan myös kirjoitusten sisällys, varsinkin, ettei niistä tulisi pietistisiä eikä epä-pietistisiä. Viime kerralla, jolloin oltiin koossa pastori Geheven luona, ratkaistiin koko tulevanvuotisen kalenterin asia, ja siihen otettaviksi hyväksyttiin
1:ksi kirjoitus talonpojan ajanjaosta, nimittäin mitä töitä hänen milläkin viikolla vuoden kuluessa on otettava huomioon taloudessaan;
2:ksi Europan maidon yleiskuvaus, jonka on kirjoittanut Võrun tohtori Kreutzwald, (Edellisen kirjoittaja oli, jos oikein muistan, pastori Knüpffer);
3:ksi pari hengellistä runoa ja muuan siveyttä opettava, eri henkilöiden sepittämiä.
4:ksi leikillinen kertomus "Kribus krabus", joka on Fählmannin omaa tekoa. Siinä kerrotaan talonpojasta, joka toi lautakuorman kaupunkiin ja möi sen puuseppä Toll'ille. Mutta kun puusepällä ei ollut aikaa saattaa häntä kotiinsa, niin hän kuvasi hänelle talonsa ulkomuodon ja selitti, mitä katuja ja poikkikatuja hänen oli sinne tullakseen kulkeminen. Talonpoika lähti, mutta poikkesi matkalla rihkamakauppaan ostamaan jotakin. Siellä häneltä unohtui sekä nikkarin nimi että hänen taloonsa vievä tie. Kun hän kadulla parhaillaan kynsii korvallistaan auttaakseen muistoaan, tulee pari koulupoikaa koulusta. Mies kysyy toiselta, eikö hän tietäisi sanoa sen herran nimeä, joka oli ostanut hänen lautansa, ja missä hän asui. Kuinka minä sen tietäisin? poika vastasi. Mutta toinen oli hiukan sukkelampi ja puuttui puheeseen: En minäkään tiedä, mutta tuossa talossa asuu muuan herra, jolla on iso kirja, nimeltä Kribus krabus; jos hän siitä avaa lehden, jonka nimi on lirum larum lomps, niin siinä on sanottuna, missä mikin asuu koko maailmassa. Näin selittäen hän neuvoi miehen opettajansa kotiin. Mies meni sinne ja kysyi, eikö hän tahtoisi olla hyvä ja ottaa esille kirjaa Kribus krabus. Ja kun opettaja tuokion katseli häntä silmät selällään, hän uudisti pyyntönsä ja teki kait sen vielä kerran, kunnes opettaja sanoi jollekulle sisällä olevalle: der Kerl ist toll [mies on hullu]. Kuultuaan sanan toll mies ei enempää tarvinnut muistaaksensa puusepän nimen, vaan pyysi häntä vielä katsomaan, missä haettavansa asui. Sen hän, kun asiansa perille nyt päästiin, saikin tietää ja läksi matkaan lautakuormineen suuresti vain kummastellen merkillistä kirjaa, jossa kaikki inhimillinen tieto, kuten hän luuli, oli koossa. Fählmann sanoo tosiaan näin tapahtuneen täällä Tartossa, mutta muut väittävät Fählmannin itse sepittäneen jutun, samoin kuin Nervander meillä välisti sepittelee moisia hullunkurisia kertomuksia.