En muista joko kesällisessä kirjassani olisin onnistunu sinua alettuun naimiselämähäsi. Miltei, niin tahon nyt suullani sydämelläni onnistaa sinua siihen ja toivottaa, että senkautta tulisivat kaikki lapsipäivän riemut ja nuoren ajan ilot palkituksi, jotka ovat menneet, paitsi muistosta, ja sitä toivotan niin itsellesi, kuin frouvallesi!
Olipa hyvä asia ettäs sait Fransi rukan kouluun ja jo kohta kolmanteen luokkaan. Näihin aikoihin pelkään hänen rupeavan alasti käymään, koska jo kyllä kaikki vaaterepaleensa mahtavat hajalla olla. Sentähden kirjoitin menneellä viikolla apotheikari Wennbergille ja pyysin hänen antamaan rahaa siihen tarpeesen, kuin myöskin maksamaan Wichmannin frouvalle, mitä olen velkaa. Jos hänellä olisi kirjain tarvesta, niin ota niitä Karsteinilta eli muualta minun nimelläni, kyllä palatessani sitten maksan.
Oppinutseuran esimiehen, toht[o]r Fählmannin, ja muiden kanssa on minulla aina ollut tyhjää tekemistä ja vastaamista Suomen kielen kirjoituslaadun (orthografian) puolesta. (He) päättävät sen aivan kelpaamattomaksi ja luulevat Viron kirjoituslaadun paljo paremmaksi, Suomellenkin sopivammaksi, sillä toteen saattaen vanhan sanan malasta omassa ja raiskasta toisen silmässä. Tahdotko nähdä kuinka suomi tulisi Viron kirjotuslaadun jälkeen kirjoitettavaksi, niin saat seuraavasta näytteeksi: [Kantelettaresta] II. 108. "Penä heiti minnon emmoni", taikka I. 16.
Olli meidä, kun olligi, Olli ennen aegoinansa, siskoja sinnine silda. veikoja venno pnnnanen. Tulli tuli otti laian, 5 tulli toinen, toisen otti, kolmansi kokkan rebbäsi tulli vimeinen vihhuri, seppä vei koggo vennehen. Jäi veikkod veen varrahan, 10 joudu sormed soudimekst käsivarred vardimeksi peugalo perrämellaksi. Soua sormed toole male, kussa puud punnale paista 15 puud punnale, maad sinnele, kivved kiildäväd vassele hobbiale hongan oksad kullale kukkad kannervan.
Miksi sian saksaksi suomi sillä tavalla kirjoitettuna muuttuisi, kyllä helposti on nähtävä, ja samanlaiseksi on se jo muuttanut Viron kielen. Luulisit olevan helpon tämän kirjoituslaadun kehnouden taitaa Virolaisillenkin näyttää, mutta peräti toisin. Ajatellevatko: parempi oma olkinenki kuin vieraan vehnäinenki, vai kuinka, mutta aina tahtovat mielellään {omaa kirjoituslaatuansa paremmaksi kiittää} (puheeksi ottaa, kuinka suomea sopimattomasti kirjoitetaan), kuin kuitenkin eivät ymmärräkään suomea, paitsi mitä muutama on vähän Strahlmannin grammatika vainajasta kuullut, niin vastaan riitelemisen siasta olen käskenyt heitä ensin Suomeen tulemaan ja kieltämme paremmin oppimaan, sitte kirjoituslaadusta puhumaan. Seuraavilla sanoilla kirjoitti Viron kielen paras oppinut, provasti Masing vainaja Suomen kirjoituslaadusta kirjassansa "Estnische Originalblätter für Deutsche" (pag. VIII).
Melkein yhtä Masingin kanssa ajattelee usiammat Tartussa vieläkin kirjoituslaadustamme, jota kyllä eivät muusta taida tunteakaan, kuin Masingin sanoista. Tallinnan tienoilla alkaa kuitenkin muutamia olla, jotka tahtovat Suomen kirjoituslaatua Virollenkin, niin pastori Ahrens (Viron uuden Grammatikan kirjoittaja) ja eräs toinen pastori on jo pienen kirjan nimellä: "Toomas Vester, Lapo rahva uso ärataja Norra maal" s.o. [— —, Lapinkansan uskon herättäjä Norjan maalla] Suomen kirjoitustavan jälkeen kirjoittanut ja pränttäyttänyt. — Olisi aikaa, tahtoisin Tartun oppinut[-] seuralle mielellään ensi kokoukseksi jotain Suomen orthographiasta kirjoittaa, jos muuta hyödytystä siitä ei olisikaan, kuin että kirjallisestikin olisin itseni vapaantanut.
Lopuksi pyydän sinua tervehtämään niin niitä naispuolia herrasväestä, joista kirjoitat että välistä kyselevät minustakin, kuin vielä muitakin. — Jos unehuttaisitkin tämän terveheys sanomisen, niin älä kuitenkaan unehuta tervehtää kanssaopettajiasi ja uuden puukoulun opettajia. v. Beckeri pian taitaa jättää teidät, koska kerran kuuluu hakeneeksi itsiänsä Pelkijärvelle. Häntä tulette kyllä kaipaamaan; hyvä, jos saisit toisen semmoisen siaan.
9.
Tohtori Rabbelle.
Tartto 12 p:nä marraskuuta 1844