Kattila, 18 p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Niin pitkälle olen nyt ennättänyt paluumatkallani, että minulla on jäljellä tuskin 10 peninkulmaa Pietariin, jotka milloin tahansa kahdessa päivässä voisin kulkea, hevosella päivässäkin. Mutta täällä olen tavannut vatjalaisia, joiden ohi en mitenkään voi matkustaa, vähän ottamatta selkoa heidän kielestään, ja sen lisäksi olen sattunut poikkeamaan ylen vieraanvaraiseen pappilaan, nimittäin Grundströmin — professori Reinin langon — luo, josta olisi varsin vaikea erota yhden päivän vierailun jälkeen. Tosin passini vanhankin ajanluvun mukaan huomenna menettää voimansa, mutta mainittu pastori Grundström on luvannut antaa minulle pastorinviraston nimessä asiapaperin, sekä panna sen alle kirkon sinetin, ja luulee että sillä varustettuna vaaratta voin tulla Pietariin, kuten itsekkin olen taipuvainen luulemaan, kun Venäjällä vielä pidetään kirkkoa suuressa kunniassa.
Eilen kirjoittelin koko päivän muistiin häälauluja vatjalais-eukon sanelun mukaan. Samat laulut lienee kuitenkin jo ennenkin kirjaan pantu, kun professori Reinillä ja sitäpaitsi akademikko Sjögrenillä on ollut juuri sama eukko luonansa; myös Reguly on häntä laulattanut, mutta häneen eukko ei kuitenkaan kuulu olleen aivan tyytyväinen, vaan lienee sanonut häntä vasten silmiä tyhmäksi, kun hänen tietysti oli vaikea ymmärtää eukon kieltä.
Vaikka jo olen kirjoittanut täyteen monta arkkia — kokonaista 48 palstaa — eukko on vielä luvannut laulaa minulle päivän lisää. Nämä laulut vivahtavat Venäjän- ja Suomen-Karjalan häälauluihin, mutta parhaasta päästä ne ovat omintakeisia. Mitä kieleen tulee, se tuntuu muodostavan väliasteen Venäjän karjalan ja Tarton viron välillä, mutta siinä on kuitenkin useita omituisuuksia, joita mainituista kielistä ei kummastakaan tapaa.
Matkani Tartosta tänne tapahtui ilman vastuksia, vaikka kuljinkin jalan, paitsi 4 viimeistä peninkulmaa Narvasta tänne, jotka ajoin pastori Heleniuksen hevosella, kun hän, kuten sanoi, ei tahtonut ottaa kantaaksensa sitä häpeätä, että olisi antanut minun jalkaisin mennä luotansa, niin kuin minulle muka olisi erityinen kunnia "että nuijakyydillä kulkea pappilasta pappilaan". [Lainausmerkkein väliset sanat suomeksi käsikirjoituksessa.]
Mainittu pastori Helenius, Pöytyän rovastin poika, on tähän asti ollut pastorina Narvassa, mutta on hiljan saanut 8,000 ruplan pitäjän Virossa, 8 peninkulman päässä Tallinnasta. Asiaa erityisemmin ajattelematta hän oli eräänä sunnuntai-iltapäivänä lähtenyt sinne vaalia saarnaamaan, ja seuraavana sunnuntaina sekä herrat että talonpojat yksimielisesti valitsivat hänet pastorikseen, sivuuttaen kolme synnynnäistä virolaista, jotka kaikki niinikään olivat kunnollisia pappeja ja hyviä saarnamiehiä.
Ennenkuin tila käy liian niukaksi, minun on tuotava esiin pääseikka, nimittäin että taas ensi tilassa lähetät minulle 25 hopearuplaa Pietariin. Mutta osota kirje pastori Sirénille, sillä voisi tapahtua ja on luultavaakin, että minun on lähteminen Pietarista, ennenkuin kirjeesi ehtii saapua, minkä vuoksi aion lainata pastori Siréniltä nuo 25 ruplaa hop., jotka hän sitten sinun kirjeestäsi saa takaisin. Vaikka en ottaisikaan lukuun voimansa menettänyttä passia, en kuitenkaan voi kauempaa viipyä Pietarissa, kun siten tänä vuonna kokonaan minulta jäisi joulu viettämättä, mikä olisi perin ikävää. Sillä täällä se on vasta 12 päivää myöhemmin, ja niin pitkään en kuitenkaan voisi odottaa. Sen tähden olen koettava ainakin joulukuun 24:nneksi päiväksi päästä Ståhlbergin luo Viipuriin, vaikka minulla ei olekkaan mitään toivoa saada syödä joulupuuroa sinun luonasi. Tulevaa uutta vuotta kaiketi saan yhdessä sinun kanssasi toivottaa tervetulleeksi. Älä unhota tervehtiä tuttavia, ja ennen kaikkia muita omaisiasi ja sukulaisiasi.
Tuus
Elias Lönnrot.
15.