Nimineuvos von der Hagenille.
(Konsepti; alk. saksaksi.)
[Helsinki, lopulla helmikuuta 1845.]
Olisi ollut velvollisuuteni jo aikoja sitten antaa Teille tietoja paluustani Suomeen ja sitä paitsi monin kerroin lausua Teille vilpittömät kiitokseni, mutta sen täyttämisen olen tullut tähän asti laiminlyöneeksi, osittain taas niskoilleni kasautuneiden muiden tehtävien vuoksi, osaksi sen vaikeuden tähden, jonka saksan kieli minulle yhä vielä tuottaa sekä puheessa että kirjoittaessani. Joka kerta milloin olen kirjottanut jotakin suomalaisille ystävilleni ruotsiksi tai suomeksi, olen toivonut voivani tehdä sen Teillekin, jollei puutteellinen kielen taito olisi minua siitä pidättänyt. Joka päivä olen kuitenkin muistellut miellyttävätä oloani ystävällisessä perheessänne, ja voin vielä aivan totuuden mukaan vakuuttaa, että en missään ole tuntenut paremmin viihtyväni ja että en voi toivoa vastedeskään milloinkaan parempaa.
Koko matkani Tartosta Helsinkiin onnistui hyvin. Lähdettyäni luotanne ja Tartosta marraskuun 27:ntenä [päivämäärät vanhaa lukua] saavuin joulukuun 2:sena Narvaan, jossa en viipynyt kauempaa kuin päivän. Narvasta tulin 40 virstaa Inkerissä asuvain vatjalaisten luo, ja oleskelin siellä joulukuun 12:nteen, vaelsin sitten eteenpäin ja saavuin 15:ntenä Pietariin. Siellä olin tammikuun 2:seen; sitten matkustin Viipurin, Haminan, Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin, jossa nyt olen jo neljättä viikkoa tulostani. Nyt olen kuitenkin päättänyt lähteä kaupungista ylihuomenna tullakseni kerran perille Kajaaniin yksitoistakuukautisen poissaolon jälkeen taas.
Jollen pian unohtaisi saksan kieltä kokonaan, niin kait pian kirjoitan sieltä toistamiseen Teille. Ottakaa kuitenkin vielä kerta vastaan sydämellisin kiitokseni kaikesta minua kohtaan osottamastanne auliista hyvyydestä, ja viekää ne perille, sitä pyydän, myöskin rouvallenne ja perheellenne. Suurimmaksi osaksi olen niistä mieluisista muistoista, mitä minulla nyt ja epäilemättä vielä kauan on Tartosta, kiitollisuuden velassa Teille, rouvallenne ja perheellenne. Jos olisin jäänyt Hornille asumaan, niin kenties nyt aivan toisin muistelisin Tarttoa.
Sydämellisin tervehdykseni rouvallenne ja lapsillenne. Sulkeutuen Teidän ja perheenne suosiolliseen muistoon pidän, jalosukuinen herra, kunnianani saada edelleen olla
nöyrin palvelijanne [Elias Lönnrot].
Tohtori Bergistä olen puhunut lääkintälaitoksen ylitirehtöörin, valtioneuvos v. Haartman'in kanssa, mutta hän ei luule ulkomaalaisen lääkärin voivan tulla Suomessa oikein tunnetuksi ja sanoo siitä itse kirjoittaneensa hänelle.