Yhä käyvät kihloilla ja ei piä konsa häitä.
Minä olen ryytimaassa keskimäinen kukka,
Empä minä tähän kylään kunniaani hukkaa.
Kumpa tarkoin tietäisin, että kultani pitää vihaa,
Kärryt tielle laittaisin ja lautamiehen pihaan.
Enkä sure enkä huoli, jos yksi poika jätti,
Vielä minä toisen saan kun olen nuori ja nätti.
Minä menen kaupunkiin ja kaupungist' on pesti,
Tulen sieltä kotihin, kun paras herran leski.
Ei oo likoilla surua, eik'oo yhtään hiukkaa,