Ääni kuuluu kukkuloilla, kankahilla kaikaa.
Kun nyt tarkoin tietäisin, ett' olet oma kulta,
Eipä meitä erottaisi muu kun ruskomulta.
Minä sanon satuja ja puhun järki totta,
Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minut ottaa.
Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut,
Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut.
Mitä pitäis tekemän mun noien poikiin kanssa;