Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa.
Suru oli illalla ja se on sama nytkin;
Muut ne makaa kultansa kanssa, minä aina yksin.
Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee;
Jopa minä murhestani jonkun tempun tienen.
Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti,
Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti.
[27. KAUNIS, VAIKKA PIKKURUINEN.]
Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä,