Sorweuksen laskemisesta.
Sorweuksen somat sanomat,
Umpijärwen uuet postit
Nyt on tullunna tutuksi,
Meiän maassa mainituksi;
Kuin on juossut Jortanimme,
Kaonna kalawetemme.
Tänä suurra sunnuntaina,
Juuri juhlahelluntaina,
Kansa kaikki kaiwahtaapi
Kirkon luona kiiruhusti.
Sillon sillat siirrettihin,
Laituritkin laskettihin;
Kokonansa Kortilasta,
Kohta kartanon perästä
Myötä wirtahan meneepi,
Joen suuhun joutusasti,
Pikasesti Pieliselle,
Ween kanssa kauheasti.
Samasta sausta[67] tuosta
Saatu surkiat sanomat
Hätähuuto huikeampi.
Kowin huuti Matti Hulkko,
Pekko paipahti paremmin,
Kowemmasti Kortilainen:
"Nyt taisi taloni mennä,
Kaatuu maahan kartanoni;
Wiepi wiimeiset eloni,
Aitoista wesiajolle."
Ääni kaiku kalliolta,
Saaresta tämä sanoma:
"Tuohon suolamme sulawat,
Rakehemme raukiawat."
Lukkari lujasti huuti
Lewoskassa lemmon lailla:
"Tuohon walkkini wajoopi
Jalat liettywät likahan."
Kirkkoherra kiiruhusti
Myötä wirtoa meneepi,
Wenehellä wettä myöten,
Lewoskahan lennättääpi.
Lukkari sano samassa,
Ruotin kielen kertoaapi:
"En minä apua saanut
Tähän työhön tuttawilta."
Kirkkoherra kielellänsä
Sanoopi samassa hällen:
"Kenen hepo hettehessä,
Sen käsi oma alinna."
Samasta sanasta tuosta
Otti lukkari opiksi;
Werkawiittansa wetäsi,
Päältänsä poies puotti;
Kohta tarttu tammahansa,
Aasinsa ylös awitti.
Sitte Lukkari sanoopi:
"Äläs hästi tuosta huoli,
Älä walkkini walita,
Kyllä mä sun kuiwalle kuletan,
Saatan pappilan pihalle,
Siellä saanen suuhun sulle,
Palowiinalla wirotan,
Sulailen suurusweellä."
Sitte Lukkari sanoopi:
"Woipa juutasten tekoja,
Pirujen pahoja töitä!
Minä miessä ensimäissä
Annan kuulla kihlakunnan,
Esiwallalle walitan,
Että saaha[68] ruunun sakon,
Ehtiä eloista makson,
Hinnan heinistä hetikin;
Pelloista paras panema,
Wielä niityistä nimetä
Ja kanssa kalasuluista,
Aiaksista[69] aikasumma."
Mies oli kainu Karjalainen,
Matti muita muitterampi,
Jo kohta sanan sanoopi:
"Minä mies lähen kylähän,
Kulekselen Kuopiohon,
Esiwallalle walitan
Tätä suurta surkeutta,
Kuin on meillä kuulununna,
Näkynynnä näillä mailla."
Jopa kahta Joulukuussa
Saatihin sanoma kuulta,
Ett' on saatu suiniherra,[70]
Lantmittari lawea,
Joensuusta jouhiparta,
Joll' oli harwa hammas suussa,
Puhe kanssa puuttuwainen.
Keskellä kesäsyäntä
Alko herra helponlainen
Toimitusta toimitella;
Waan ei wielä warsin wirkku
Ollut meille oiwa herra,
Ennen kuin se ennättääpi
Saaha pienet saatawansa,
Käsiantimet awarat.
Niin on herra Niilessoni
Tullut miehille tutuksi
Asioita aprikoimaan,
Mitä warsin wastatahan.
Suiniherra hempeästi
Sanoopi samassa heillen,
Ano antimet parahat,
Terwatynnyrit tyköönsä.
Akselista alko suini,
Luutenantista lopeetin
Siitä hiekalle hiwuwat,
Lammin pohjalle latowat.
Totta nyt tohina käypi,
Kosken rannalla kohina.
Somasesti Sonnit[71] juoksi,
Ajeliwat ajutantit,
Katonutta kaipasiwat.
"Niin on mennyt niittunurmi,
Kuin on meille kuulununna,
Kaukoa kajahtanunna."
Suuttu suuret suiniherrat,
Kiisti kirkon palweliat;
Hauankaiwaja hawahti
Korwallensa koskeneeksi;
Lakki lenti liettehelle.
Hippa hiekalle putosi
Koska Lukkari lujasti
Kopahutti korwan päälle.
Suiniherrat suutuksissa
Sanoopi samassa heille:
"Heretkänne helpommaksi
Tuosta kiistasta kiwasta!"
Sitte Lukkari sanoopi:
"Pahnan pohja on pappilassa,
Puolipäiwä lukkarissa,
Sinne siiwolla menemme
Ja kulemme kunnialla."
Nimismies Mantelin ryöstöstä.
Tuli kummat kuun ikuset
Koreassa Koitereessa.
Manteli matala herra,
Nimismies lihawa niska
Oli ottaja werojen,
Saattaja sawurahojen;
Ensin ryösti Rytkölässä,
Sitte Härkölän häwitti;
Pani turkit tukkusehen,
Sarkatorwet saalajasi;
Siitä koki kotihinsa
Wenehellä wettä myöten.
Akat airoille asetti,
Hienosormet soutamahan;
Kiinnitti Kiwilahelle,
Souti Juuwan saaren päähän.
Lauri huuhasta tuleepi,
Härkönen hämyämästä;
Rakin rannalta tokahti,
Hywän herran heinikosta,
Lehosta lewiäturwan.
Noin puhuupi purtsaturpa.
Sawon rakki raskuttaapi:
"Jo konna kotisi ryöstin,
Otin entiset elosi."
Lauri warti wastoaapi:
"Woi sinua Hiien hurtta,
Sawon rakki, sarkatankki,
Koskas mun kotini ryöstit,
Otit entiset eloni;
Jo olen weron wetänyt,
Kuittini kulettanunna."
Manteli matala herra,
Nimismies lihawaniska
Kohta korwalle sukasi,
Tuosta tukkahan tuhatti;
Lauri alle lankiaapi.
Marketta matala waimo,
Waimo kaunis Kaltiatar,
Jo näki tuhun tulewan,
Hätäpäiwän päälle saawan;
Otti oksia metästä,
Haki rannalta hakoja,
Pani paksun pallehille,
Liitti liioille lihoille.
Manteli matala herra,
Nimismies lihawaniska,
Tunti koskewan kowasti,
Kipeästi kiusasowan;
Weti miekkansa tupesta,
Rappais rauan kiiltäwäisen,
Pisti Marketan mahaan,
Kaltittaren kaulaluuhun.
Marketta matala waimo,
Waimo kaunis Kaltiatar,
Eipä wästiä walinnut,
Eikä päätä ennättänyt,
Tempasi terästä miekan,
Päällä kylpi kylkiluita,
Selkäsuonia sipeli,
Mantelin mahalihoja.
Jo ukot unesta nousi,
Harakat ylös hawahti;
Pian pistihen[72] pihalle,
Kuuristihen kuulemahan,
Kallistihen kahtomahan.
"Woi minä polonen poika,
Woi poika polon alanen!
Mikä lie soan suorittanut,
Wenäläisen wiehättänyt
Minun raukan rantohini,
Kaiwotielleni katalan."
Jussi juoksissa heleepi
Harakka hajalla siiwin,
Purstoansa puisteleepi;
Päästi Mantelin manalta,
Hywän herran helwetistä.
Noin puhuupi purtsaturpa,
Sawon rakki raskuttaapi:
"Äläs huoli, Hiien huora,
Wielä mä sun sakolle saatan,
Rapsoan rahan weolle,
Keräjissä käyessäni."
Marketta matala waimo,
Waimo kaunis Kaltiatar,
Heti helmansa kohotti,
Nosti harmahan hameensa,
Näytti wiimeisen wihansa,
Häpiänsä häilähytti.
Lauri lakihin meneepi
Aina akkansa keralla,
Kanssa Kaltiattarensa;
Huoperinen[73] wanha herra
Lakikirjaansa lukeepi,
Tutkiipi toen perästä:
Nimismies nimeltä kuullut,
Waan ei kuullut kunnialta,
Pois ois[74] pantawa wiralta,
Korjattawa kunnialta.
Waan ei heitä helpon lailla,
Pani mustaksi paperit,
Lyönti kirjat loitommaksi;
Tutkia on Turussa herra,
Hywä herra Helsingissä;
Tutki tuomari Turussa,
Hywä herra Helsingissä:
Nimismies nimeltä kuullut,
Waan ei kuullut kunnialta,
Wirka wiepi helwettihin,
Piinan paikkahan pahaan,
Kuolemahan kauhiahan.
Paimenten koirasta.
Kummurannan kuullut piiat,
Katrina kipokaponen,
Liisa piia lipperoinen,
Annikka aniparainen;
Paawo paimenten isäntä,
Käwit nuot piennä paimenessa,
Lassa lammasten keralla.
Heitit leipänsä leholle,
Kalliolle kakkaransa.
Oli Halli harras koira,
Ennätti ewähät syöä,
Kakkaraiset kalliolta.
Paawo paimenten isäntä
Kohta suuttua suhatti,
Raksin koiwusta rapasi,
Jonka kulkkuhun kurautti.
Sano sitte saattaneensa,
Pusuhun puottaneensa:
"Jo nyt on kuollut koira rukka,
Rakki rukka rauennunna,
Entinen emokkikoira,
Pienten penturiin tekiä."
Mikko oli miehiä parain,
Hukka muita muitterampi,
Ongella osattomalla,
Waiwasella pyywyksellä.
Löysi kohta koiran raaon,[75]
Ja sano sanalla tällä:
"Ole kiitetty Jumala!
Jopa nyt yhyn[76] erääni,
Sekä satun saalihini;
Tok' on tuohon saukko kuollut
Ween rakki rauennunna,
Wai lieneekö itek ilwes,
Uuppununna uintatiellä,
Wesimatkalla wäsynnä,
Pusun pohjaan puuttununna;
Kosk' on suuri koostansa,
Eikä näätäsen näkönen."
Otti siitä ongen siiman,
Jolla tuon weti weneeseen,
Alko soutoa soreesti,
Wikewästi wiilletellä;
Pusun salmehen samosi.
Hukka raawo rannikolle,
Wetäsi weneestä kohta;
Kahto siitä karwan juurta:
"Onko tätä sirikat syönnä,
Tonkinna wesitorakat?"
Tuoll' oli kaksi Karjalaista,
Sekä Heikki Herttuainen,
Nuot sano samasta suusta:
"Woi sinua hullu Hukka!
Koskas koiria kokoat
Keskellä kesäsyäntä,
Oisit tuon talwellain tawanna
Joulun alla juostessasi,
Syänkuilla syöäksesi."
Hukka arwasi asian,
Ja sano sanalla tällä:
"Olkaat waiti weikkoseni!
Ei wiel' ol' wikoa tullut,
Joss' on suolalla huwempi,
Rakehilla rakkahampi,
Niin on kelpo keitoksissa;
Tästä mä pian pitoset
Joka päiwä joulunani,
Sekä kestit kekrinäni;
Annan suolet soutajalle,
Pään perän pitäjälle,
Maksat maalta kahtojille,
Liisalle lihawin paikka,
Annille aniparahan,
Kakkarmakkaran Katille,
Koiran paskan Paawalille,
Jok' on wienynnä wesille,
Surman teille työntänynnä,
Ja Pusuun puottanunna."
Karmalan Tytöstä.
Hyw' on tyttö Hyppösessä,
Kaunis Karmalan kylässä.
Ei suate Suomen miestä,
Ei taho talonpoikasta;
Tahtoo maata manttelissa,
Werkawiitassa wirua,
Alla kurtikan asua.
Sahwiskon soria poika,
Kapitaini miesi kaunis,
Tuo on illalla tuleepi,
Asteleepi yön alussa.
Pian luihahti luhille,
Lähettise[77] lääwän päälle.
Setän Ewa päälle kahto,
Kuunteli kujan sisässä.
Tuollen riuna ripsattihin;
Ei riuna mitään maksa.
Tuollen kaksi kapsattihin;
Ei kaksi mitään maksa.
Rupilainen rupsattihin,
Jot' ei sais sanaa kylälle,
Kirkkokunnan kuuluwille,
Heimokunnan tietywille.
Jo jotain Rupila makso;
Ei saanut sanaa kylälle,
Kirkkokunnan kuuluwille,
Heimokunnan tietywille.
Enon Juka päälle kahto,
Kuunteli kujan perässä.
Tuo saatto sanan kylälle,
Kirkkokunnan kuuluwille,
Heimokunnan tietywille.
Weikkolaisen wiisas Jaako
Teki wirren wiisahasti,
Sanat laululle latosi.
Rikkeistä Kurikassa.
Kurikass' ol' kuullut waimo,
Kaisa kaikista parahin,
Jok' on wirren weisannunna.
Käypi laulaen kylällä,
Käypi wielä toisessain.
Kurikassa kuulu kummat,
Alko riita rikkehistä,
Kalmajauhoista kapina;
Alko Antti Koljosesta.
Antti pisti pienen tuuman,
Teki liiton Tenhuselle
Joulun pitkiksi pyhiksi,
Tarkotteli tahwanaksi.
Kuin tuli tupahan Matti,
Koljonen sano samassa:
"Ei nyt Matti maata joua,[78]
Eikä Tenhunen lewätä,
Ei kumohon kuutamella;
Jouwu Matti jousinesi,
Pyrittäy pyssynesi,
Jouwu jousesi keralla!
Wieköön pelko Pennasehen,
Kanna tuonne kalmajauhot
Kuretsuussa kukkarossa,
Pienen pihlajan nenässä,
Kahen kannon haarukassa!"
Läksi miehet marsimahan,
Kulkemaan kujan sisälle;
Koljonen astu eellä,
Matti matkusti jälestä.
Kati kahto rappusilta,
Kysy kohta Koljoselta:
"Minne miehet matkustawat,
Kunne kuletta urohot?"
Koljonen sano kowasti:
"Tallihin hewosten luoksi,
Luoksi luontokappaleihen."
Kati kaipasi tuwassa;
Liisa istu ikkunassa,
Allapäin pahoilla mielin,
Sano siewillä sanoilla:
"Joko nyt juutas lienee
Yhet miehet yllyttänyt
Syömään uuelta lihoa,
Keuhkot, maksat keittämähän,
Kuin kuuluu kumu tuwassa,
Häly härkähuonehessa,
Outo suhki orren alla."
Heikki hermoton makasi
Lasten kanssa lattialla,
Penkin wieressä pehuilla;
Kati Heikin heilahutti,
Ylös nosti yksinänsä:
"Jouwu kultanen kujahan!
Jo nyt on kujassa kummat,
Tapahtunna tanhuassa;
Ota pesmeli perästä,
Mittaporkka porstuasta
Puristele puntariisi,
Terju eessä Tenhuselle;
Anna kumposet kujassa,
Isot lätkyt lääwän eessä;
Jot' ei liiaksi lihoa
Tapettaisi tahwanaksi."
Kuin kuuluu kumu kujasta,
Häly härkähuonehesta,
Tomu toisehen talohon;
Mari mankasi tuwassa,
Rutosti rukoeleepi:
"Nouse Lassi lattialta,
Riski renkini rehuilta,
Pötrynen ylös pölätä!
Määk' on, päästä Paiwäläistä,
Ota pois oma isäntä,
Jussin koprista kowista,
Kamaloista kauheista!
Kaks' on miestä Mielosia,
Kolmas on kotonen Jussi,
Jotka lyöwät lyytykällä,
Mittaporkalla poriwat,
Tallissa tawattomasti."
Läksi Koljonen kotiinsa,
Antti astu ahkerasti,
Kirwes kiilu kainalossa;
Jussi julmasti puristi,
Ja ahisti ahkerasti;
Punasta putosi maahan.
Matti sano mahtawasti,
Osawasti Ollin poika,
Kowan äänen Koljoselle:
"Hiis' huoli hewosistasi,
Lempo lehmän kuolioista;
Määppäs juo jouluna olutta,
Pajarista palkastani!"
Tämän tuhman turwan kanssa,
Koljonen suree kowasti,
Katuu Antti katkerasti:
"Meni entiset eloni,
Meni kuin lietoon mereen,
Kuin tuo juutas julki saatto,
Piru pihlajat yhytti,
Lempo löysi lätkät lääwän eestä."
Matti sano mahtawasti,
Osavasti Ollin poika,
Kowan äänen Koljoselle:
"Kuin et panne palkastani,
Runtanne rukihitasi,
Kyllä mä kostan Lemmon koiran
Ja panen omat pahasi:
Turwin siltahan tuperot,
Koprin tartut tanterehen."
Mari Mattia likisti:
"Mattiseni, marjaseni,
Älä suutu suotenkahan!
Mä sullen paraiten palkan maksan;
Minä runttahan rukiita,
Nyt jo pistän piirohota,
Lihawan sian lihoa."
Mari Mattia opetti
Tawan wuoksi taitawasti:
"Wie on kontissa kotiisi,
Emollesi ensin anna
Wanhoistansa waiwoistansa,
Wanhan waiwansa perästä;
Osan niistä Olli saapi
Loihtimistansa lihoista,
Pyytämistään piirohista;
Anna siitä Annillenkin,
Pistä kanssa Katrillenkin."
Koljonen suree kowasti,
Katuu Antti ahkerasti:
"Meni entiset eloni,
Meni kuin lietoon merehen,
Kuin tuo juutas julki saatto,
Piru pihlajat yhytti,
Lempo löysi lätkät lääwän eestä."
Matti sano mahtawasti,
Osaavasti Ollin poika;
"Äl' itke isäntä rukka!
Ei sinun elosi joua
Tiellen tietämättömälle;
Suru on Suomessa elosta,
Katowuos' on Karjalassa.
Jos ei minussa miestä liene,
Ota Sairasen hewonen,
Aja uutehen kylähän!
Mä porautan Pohjan maalle,
Tuoaan piru Pielisestä,
Mustatukka muilta mailta,
Poromekko Pohjolasta,
Jotka toisin toimittaapi,
Ajawat tämän asian;
Jotka tuowat tuiman pussin,
Kerallansa Keiulaiset;
Jotka jousen jännittääpi,
Kiinteheksi kiinnittääpi
Jotka antaa aika paukun
Koko Pennasen pereelle,
Ihollen imeisien,[79]
Ruumiillen on raawaihen."
Jumalaansa Jussi luotti:
"Wiel' on luoja taiwahassa,
Entisellänsä elossa,
Jok' on wahwa warjelia
Lapsilaumansa keolla;
Jot' ei pysty Pohjan piilit,
Eikä ampujan asehet.
Täys' on noiat[80] nuolianne,
Ampujat aseitanne,
Jos tapatte lehmät tanhuassa,
Lääwähän läpäkkökielet,
Ei pysty imeisihin.
Jo nyt on jouset katkennunna,
Leppäpölkyt pötkähtännä,
Rieputullot töllynynnä,
Lankasolmut lauennunna,
Pienet pihlajat palanna
Omassasi uunissasi,
Palawassa pätsissäsi,
Joulun pitkinä pyhinä,
Lasten päiwänä paraassa."
Mahistaan on Matti puisti,
Työnsä eestä Lykkyläinen;
"Mitäs panet palkastani,
Pistätkö pikarin mulle,
Jutkohotko juomapullon,
Paatko Partasen rahoja,
Waan paat ainoat elosi,
Pitkän matkan käytyäni,
Salon suuren samottuuni?"