Älä toru emo minua,
Älä toista tyttöäsi!
Ei meitä sinä ikänä,
Kuuna kullaan päiwänäkään,
Nähä renkien reessä,
Kasakoin kainalossa;
Ei oo rengillä rekiä,
Eikä orjalla oritta;
Rengill' on reki matala,
Kasakoill' on kaiat laiat.
Ei täywy tätä tytärtä
Renkimiehien rekehen,
Kasakoin kainaloihin.
Wielä tälle tyttärelle,
Wielä kauniillen kanalle,
Tuoahan Turusta sormus,
Kihlat Riian kaupungista.
Wielä tälle tyttärelle,
Wielä kauniillen kanalle,
Tuoahan tuhannen ruuna,
Sa'an maksawa satula.
Wielä tälle tyttärelle,
Wielä kauniillen kanalle,
Luokit wärjätyt wäiäwät.
Kirjakorjat kiiättäwät.
Wielä tästä neitosesta,
Tästä kauniista kanasta,
Suku juopi suuren tuopin,
Kaaso kannun kallistaapi,
Heimo hempiän pikarin.
Mistäs tunsit tuhma tulla,
Oran nokka tien osasit,
Kewähisen lehmän leuka,
Syksyhisen orjan ohta,
Minun kuullun kotihini,
Sekä kauniin kartanohon?
Sikoinko tietä myöten,
Tai lammasten ratoa?
Kuin tulet minun kotiini,
Pihall' on humalan pilpa,
Raswan karttu kartanolla
Kuinkas on sinun kotisi?
Jo kerran pihate käwin,
Ajon ikkunan alate;
Lupa on kuuella tuella,
Seihtemällä seipähällä,
Kaheksalla kantosella;
Pöyällä pökötinleipä,
Olkitamppu taikinassa.
Mistäs tunsit tuhma tulla,
Terwan hiiri tien osasit,
Luoon lohta ampumahan,
Nieriitä ihoamahan?
Empä huoli huitukoista,
Noista poikapuitukoista.
Kuin ei tulle tuuhiammat,
Koriammat kohti käyne,
Siwuin menköhön siatkin,
Poikki pellon porsahatkin;
Siwuin on tehty tie sioille,
Pellon poikki porsaille,
Tie yläte, tie alate,
Tie on tehty tuhman mennä,
Sekä käyä käipäläisen
Tytötk' on neuoneet muut tiet,
Netpä näppiwät syäntä,
Peräwieret mielen wiewät.
Woi minä tytär typerä,
Kuin on sulhoni soassa,
Ainoo sulhoni soassa;
Jota itkin, jota uotin,
Jota toiwotin ikäni.
Miniän Lauluja.
Mikä lie minusta nähty,
Kuka kumma keksittynä;
Kuin ei naitu naapurihin,
Otettu omillen maille,
Oman kukon kuuluwille,
Oman pellon pientarelle,
Oman pihan rikkasille.
Liekö nähty äiä syöwän,
Äiä syöwän, äiä juowan,
Wai on wiikon wiruuneeni.
Wietiin maille wierahille,
Outopaikoille otettiin.
Paremp' ois omalla maalla,
Luoa wettä roppehesta,
Kuin on maalla wierahalla,
Juoa tuopista olutta.
Olis mulla niinkuin muilla
Hewonen rekiwetonen,
Reki kaksikaplahinen,
Sa'an maksawa satula,
Korja kolmekymmenenen;
Kyllämä ite luokit saisin,
Saisin aisat aiwolliset;
Luokit tuomesta tekisin,
Aisat pitkät pihlajasta.
Empä kauan kahtelisi,
Enkä ennen seisahtaisi,
Kuin mun saatua Sawolle,
Ison tupa tupruaisi,
Sawon saunat lämpiäisi.
Niin tytär isän kotona
Kuin kuningas linnassasa,
Niin miniä miehelläsä
Kuin on wanki Wenähellä.
Niin minäin miniä raukka
Olin neito naitaissa,
Orpana otettaissa,
Mesimarja mainittaissa,
Kulta kuiskuteltaissa;
Waan tulin wihattawaksi,
Jouwuin juoniteltawaksi.
Tuolla toiwoin kunniata,
Tulen tuomalla tupahan,
Pään päretten poimennella;
Pieksin ohtani owehen,
Pääni pihtipuolisehen,
Owensuuss' on ouot silmät,
Kierot keskilattialla,
Perässä periwihaset.
Tuli suusta tuikahuupi,
Kekälehet kielen alta,
Ilkiän isännän suusta,
Alta kielen armottoman.
Suotta surwon suuret jauhot,
Kiusain karkiat karistan,
Syöä ankaran anopin,
Tulikulkun kuiskahilla;
Ite mä miniä raukka
Syön tahasta taikinata,
Apan jauhoja kiweltä;
Liesipankko pöytänäni,
Kapusta lusikkanani.