Sanottihin tääll' olewan,
Neittä tänne pyytäissä,
Sata sarwen kantajoa,
Tuhat tuojoa utaran.
On täällä tuhat tulinen
Sata sarwen kantajana,
Tuhat tuojana utaran.
Yks on Kyyttö kytkyessä,
Toinen waajassa wasikka,
Sekin nuorin nostettawa,
Terwaköysin temmottawa.
Sanottihin tääll' olewan,
Neittä tänne naitaissa,
Morsianta pyytäisä,
Uroita uhkeita.
Yks on ukko uunin päällä,
Sekin on perisokia.
Sanottihin tääll' olewan
Telat täynnä tynnyriä,
Tynnyrit olutta täynnä.
Yks on tynnyri tuwassa,
Sekin tyhjänä sopessa.
Olispa minun pitännä
Piteä pitempi mieli,
Kahen puolini katella,
Yli pääni ymmärrellä,
Kuin tehä katuwa kauppa,
Ikuinen itkettäwä.
Ja mik' on multa mielen otti,
Kuka haikian hajotti,
Mokomalta mielewältä,
Kylän kaiken wiisahalta.
Mieli on terwoa parempi,
Syän syttä walkeampi;
Mieli terwoa tekeepi,
Syän syttä keitteleepi.
Ei multa sinä ikänä,
Kuuna kullaan päiwänäkään,
Suru syämestä katoa,
Murhe mielipuolestani.
Suru särkee syämem,
Murhe mielen murteleepi.
Yöksi neito lähteneepi,
Päiwäksi käkeepi käyä,
Tuonne waipuu wiikommaksi,
Katoo kaikeksi iäksi.
Appi on karhu kartanolla
Anoppi susi tuwassa,
Kyty kyynä kynnyksellä,
Nato nasteena owella.
Wielä saat kokea koito
Apen luista leukaluuta,
Anopin lihaista kieltä,
Ky'yn kylmiä sanoja,
Naon niskan nakkaloita.
Muita Naisten Lauluja huoleissa.
Osallisen onni walwo,
Lykyllisen lyyrätteli,
Minun onneni makasi.
Otaisin paremman onnen,
Pahan onnen pois panisin.
Olispa minussa ollut
Piika pienehen talohon,
Emäntä elollisehen.
Olisi minussa ollut
Tuki uutehen tupahan,
Wara wastasalwettuhun.
Olisi minussa ollut
Sukittaja suuremmankin,
Paremmankin paiittaja.
Ei ollut isoni syytä,
Ei isoni, ei emoni,
Ite hullu hukkasimme,
Mielipuoli mestasimme;
Ite liitin liinahurstit,
Laiton aiwinalakanat;
Ite wierehen wenäyin,
Käsiwarrellen walauin
Otin hurjalta hopeat,
Nahat rannan juoksialta;
Nukuin nurjuksen nutulle,
Wäsyin wäinän wuotehelle,
Olutjuomarin owelle,
Hurstille humalahurjan,
Wiinanwillin wuotehelle.
Katoin suuta sulhoseni,
Muotoa mukaiseni;
Niin sainkin sulhon mokoman
Korpilta nenän korean,
Muoon kuin mustalta sialta.
Olisin tämä otettu,
Tämä muoto muuanenkin,
Tämä kaswo kaikin paikoin,
Ilman tuota turmiota,
Ilman ilkiriiwiötä.
Ei oo huolet yksinäiset,
Eikä huolet kaksinaiset,
Waan on huolet kolminaiset,
Murehet monen näköset.
Yks on huoli pääni päällä,
Toinen alla jalkaini,
Kolmas on kohalla kesken,
Sykertää syänalassa.
Jok' on huoli pääni päällä,
Sen panisin palmikoilla,
Silkkinauhoilla sitoisin.
Jok' on huoli jalkain alla,
Sen kääreisin kenkihini,
Sukillani suulitelsin.
Waan jok' on kohalla kesken,
Se huoli Manallen wiepi,
Iän nuoren Tuonelahan.
Kuin sitte Manallen mennen,
Tahi tullen Tuonelahan,
Tuonen tyttöset toruupi,
Manan neiot riiteleepi,
"Nuorrapa tulit Manalle,
Nuorra Tuonelan tuwille
Ei sinua tänne täywy
Ilman tauin tappamata,
Ottawata oiwa surman,
Muun surman musertamata."
Minä wastanen wakainen;
Empä tänne tullutkahan
Ilman tauin tappamata,
Ottamata oiwa surman,
Muun surman musertamata.
Tuonen tyttöset toruupi,
Manan neiot riiteleepi:
"Ite oot Manallen tullut,
Oman tunnon Tuonelahan.
Kuin sä muitakin olisit,
Sylin ois multa siirrettynä,
Koprin kuoppa kaiwettuna."
Olinpa minäin ennen
Sirkkonen isän koissa,
Tawi äitin tantereella,
Wesilintu weikon luona,
Waan ei nyt ole kotia,
Koti muilla koppeloilla,
Kartano muilla kanoilla,
Minä koppelo koiton,
Minä kana kartanoton,
Minä pyy pesätön lintu.
Korwess' on minun kotini,
Kalliolla kartanoni,
Maantiellä muut majani,
Turpehehessa muut tupani.
Toisin tiesin, toisin luulin,
Toisin toiwotin ikäni,
Toisin käkeä käkesin,
Toisin käy minun käteeni.
Luulin mä käkenä käywän,
Meren lintuna lipuwan,
Täyty ruupuhun ruweta,
Käsin käyä tähtehille;
Täyty lentoa leholle,
Hawupuille haihatella.
Mennä wuonna täll' ajalla
Kuka tiesi kuullun piian,
Kenkä kenstin morsiamen,
Kynsiwän kylän wäliä,
Mieron teitä mittelewän!
Mennä wuonna täll' ajalla
Kuka tiesi, kenkä luuli,
Sukiwan suruista päätä,
Huolellista harjoawan!
Sanottiinpa soutaissa,
Laulettiinpa liekuttaissa,
Sulhon saawani minunkin;
Sulhon kauniin ja sorian,
Mustakulman ja korian.
Niin on niin olenkin saanut
Sulhon kauniin ja sorian,
Kuin tulisi Tuonen Tuomas,
Mataisi Manalan Matti,
Joka naia nappajaisi,
Kotihisa kopsahisi,
Ilman kirjakintahita,
Ilman suikkelisukita;
Surmallen sukat tekisin,
Kengät kielen kätkiälle.