Niin tuleepi muien sulhot
Muhotellen muorillesa,
Nauratellen naisellesa;
Katoppas minun katalan!
Se tuleepi tuimettuna,
Wäätty wihta, käätty karttu,
Karsittu karanko käässä,
Kohotettu koiwun latwa
Waston waiwaista minua,
Kohtipa kowaosaista,
Iän päiwät itkewätä.
Soisit minun kylän waimot,
Soisit naiset naapurini,
Kowemmin kotiwäkini;
Soisit suohon sortuwani,
Kaatuwani kaiwotielle,
Lioille litistywäni.
Soille sotkuportahiksi,
Silloiksi likasioille,
Kantimiksi kaiwotielle.
Ei kestä lihanen silta,
Silta luinen luiskahtaapi.
Siit' on silmäni kipeät,
Näkimeni näin pahana,
Kuin itken joka ikäwän,
Joka huolen huokaelen.
Niin net muutamat sanoopi,
Monikahat arweleepi:
Iloissahan tuo elääpi,
Riemuissahan riehkahuupi.
Minä hoikka huolissani,
Ikäwissäni iloiten.
Usein minun polosen,
Itku silmäni sitoopi,
Huoli pääni harjoaapi.
Usein minun polosen
Sanat päälleni satelee;
Puheet päälleni putelee.
Usein minä polonen
Luskaan luisessa tuwassa,
Kiehun kielikattilassa.
Ei ole sitä sisarta,
Jolle mä sanon sanani,
Haastan mielihauteheni.
Kuin mä wirkan wierahalle,
Wieras wiieksi tekeepi,
Kyläläinen kymmeneksi.
Haastan puille pääni päälle,
Maahan alle jalkoini,
Lausun saunan lautasille.
Itken saunassa saloa,
Ylisellä yksinäni,
Kyllin kylpihuonehessa;
Aliset kulaswesille,
Saunan lauat lainehille.
Olinpa minäin ennen
Sirkkonen isän koissa,
Tawi äitin tantereella.
Niin on paisti palmikkoni,
Kuin kaunis kasarin waski,
Tahi kullittu hopea.
Kaulahuiwini korea,
Kuin on kukat kultalatwat
Keskellä kesäsyäntä,
Tahi kauniilla kewäällä.
Helmukseni hempeämmät,
Kaunihimmat karwoiltansa,
Pilwiä punasen taiwaan,
Aamuhetkellä iässä,
Lännessä lähellä illan.
Kaunihimmat taiwaan kaarta,
Sa'an karwan kantawoa.
Kenkäni käkenä kukku,
Kesälintuna lipuwat,
Käyessäni kirkkotiellä
Kylän tyttösten keralla,
Kanssa naisten naapurini.
Waan katos nyt minun katalan
Toista toimittaa pitääpi!
Läksin puolahan metälle,
Muulle maalle mustikalle;
Sinne mä kana katosin,
Lintu kuolin liioin sormin.
Älköhön minun isoni,
Älköön minun pappoin weli,
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullaan walkiana,
Werkawiittoa wetäkö,
Käykö Saksan saappaissa,
Minun kanan kaottuuni,
Linnun kuoltun liioin sormin.
Läksin puolahan metälle,
Muulle maalle mustikalle;
Sinne mä kana katosin,
Lintu kuolin liioin sormin.
Älköhön minun emoni,
Älköhön emo kuluni,
Sinä ilmoissa ikänä,
Kuuna kullaan walkiana,
Pitsilakkia pitäkö,
Silkkihuiwia sitoko,
Kaksin kerroin kaulahasa,
Minun kanan kaottuuni,
Linnun kuoltun liioin sormin.
Läksin puolahan metälle,
Muulle maalle mustikalle;
Sinne mä kana katosin,
Lintu kuolin liioin sormin.
Älköhön minun siskoni,
Älköhön sisko kuluni,
Sinä ilmoisa ikänä,
Kuuna kullaan walkiana,
Pirran päällistä pielkö,
Sukkulaista suihkatelko,
Käännytelkö käämypuuta,
Sinikangasta kutoko,
Minun kanan kaottuuni,
Linnun kuoltun liioin sormin!
Jauhorunoja.
Tyttöä ei piä tawata,
Kuin riihestä rimuamasta,
Heinästä hämyämästä;
Jok' on riski riihen puia,
Hempulainen heinän lyöjä.
Tyttöä tawata pitää
Kiwen puusta kiikkumasta,
Käsiwarsin waapumasta.
Niin jauhan isän kiweä,
Kuin lehti lennätteleepi;
Wäännän wierasta kiweä,
Kuin wesi hakoa wääntää.
Mitäs sä kiwi kitajat,
Mitäs wuori wäikärehät,
Alla ainoan käteni,
Alla pienen peukaloni!
Kiwi on suuri, orja pieni,
Jauhaja wähäwäkinen.
Minä jauhan Jaakolleni,
Lykkään lynkälle kiweä;
Kyllä lynkkä linnun saapi,
Kampura kalan wetääpi;
Ei sitä sotahan wieä,
Ei tahota tappelohon.
Tyttö poislähteissä.
Lähen tästä kuin lähenkin
Ison saamasta salista,
Weikon kestikellarista,
Syksyisen yön sylihin,
Kewähisen kierän päälle;
Jotei jälki jäällä tunnu,
Jalan isku iljankolla,
Hangella hamasen toimi;
Eikä äiti ääntä kuule,
Eikä iso itkuani.
Empä tuolta ennen tule,
Kuin on oma poika ohjaksilla,
Saamani satulan päällä,
Kantamani kannuksilla.
Wuotan[8] wiikon weikkoani
Riisumahan rinnukseni,
Aisoja alentamahan;
Eipä weikko tullunnakaan;
Ite riisun rinnukseni,
Ite aisani alennan.
Wuotan wiikon weikkoani,
Tuolta käymähän tupahan;
Eipä weikko tullunnakaan;
Ite tunkiimme tupahan,
Kaiwamme katoksen alle.
Minä tuohon seisatimme
Owen suuhun orren alle,
Kattilan pitotiloille,
Rengin riisuntasioille;
Ei oo tuttua tuwassa,
Rakasta rahin nenässä.
Annan kättä hiilokselle,
Hiilet kylmät hiiloksessa;
Annan kättä kiukahalle,
Kiwet kylmät kiukahassa.
Wiimein weikkoni tokahan,
Äkkähän emoni lapsen,
Pöyän alla pahnoilla,
Penkin wieressä pehuilla;
Syly syttä hartioilla,
Waaksa muulla wartalolla;
Weikon silmät wierimähän,
Posket weikoni wesille.
Wirkko weikko naisellesa:
"Hankkii ruokaa wierahalle!"
Tuo werinen weikon nainen
Keitti kaalin wierahalle,
Jost'on rakki raswan syönyt,
Koira suolan koitellunna.
Wirkko weikko naisellesa:
"Tuo olutta wierahalle!"
Tuo werinen weikon nainen
Toipa wettä wierahalle;
Ei sekään siiwon wettä,
Sisaresten silmiwettä,
Kälysten käenpesemä.