SISÄLLÄPITO:
Wanhoja Runoja.
Laulaja.
Lemminkäinen.
Kosion Lukuja.
Kanteleen Synty.
Kultaneito.
Wanha Mehtämies.
Kärppää pyytäissä.
Orawaa pyytäissä.
Repoa pyytäissä.
Wanhoja Lauluja.
Kukkuja.
Soutolauluja Lasta liekuttaissa.
Paimenlauluja.
Neitojen Lauluja.
Miniän Lauluja.
Muita Naisten Lauluja huoleissa.
Jauhorunoja.
Tyttö poislähteissä (Wanhempainsa kodista).
Koditon.
Huolellinen.
Kadonnut.
Kaipawa.
Sotaan lähtiä.
Esipuhe.
Tämän Osan edelliseen jakoon saaduista Runoista owat Laulaja, Lemminkäinen, Kultaneito, Repoa pyytäissä Kerimaeltä; Kanteleen Synty Enolta; Wanha mehtämies Juuwalta; Kärppää pyytäissä, Orawaa pyytäissä Kitteeltä; Kosion Luwut Kerimäeltä, Kitteeltä, Ilomantsista ja Pielisjärweltä. Wanhoja Lauluja, joita minä jälkimmäiseen jakoon olen panettanut, laulowat tytöt ja waimot Ylimaassa joka kylässä. Halullisesti kirjotin minä niitä mitä missäkin paikassa synty, waan usein sain minä eripitäjistä, joidenka wäli toisinaan oli monta kymmenkuntaa peninkuormaa, saman laulun melkein yksillä sanoilla. Näistä olen minä walinnut präntättäwäksi sen, joka mielestäni oli paras ja täydellisin, sillä jokaisellen minä en ole saanut tilaa. Saattawat nämät wanhat laulut olla wuosisatoja wanhemmat kuin luulisitkaan; tahi kuinka olisit net muutoin sillä lailla joutuneet hajalle ja tulleet kansan yhteiseksi omaisuudeksi, jotei niitä jo wanhoin aikoin esiwanhemmilta olisi laulettuna? Ainakin haastowat wanhat ihmiset heidän lapsena kuulleen niitä paljolta laulettawan ja taitaneen sillon itekkin, mutta wuosien mennessä sanowat he menneen muistonsakin. Ilmantuisi niitä wielä joksikin, jos joku niitä kokoisi, waan muutaman ajan perästä on se toki myöhänen. Net ehkä parahiten selittäwät, minlainen elämän muoto ja minlaiset tawat wanhana aikana Karjalan ja Sawon mailla oliwat.
Wanhoja Runoja.
Laulaja.
Pohjolainen, pitkä poika
Lappalainen, lieto poika,
Weti wirsiä reellä,
Saanilla sanoja saatto.
Kilahti jalas kiwehen,
Saani meiän salwamehen;
Siitä mä sanoja sain,
Kuorman wirsiä kokosin.
Täytyykö tätä tupoa,
Lainataanko lattiata?
Toisin wirteni tupahan,
Kantaisin katoksen alle.
Kuin ei täytyne tupoa,
Lainattane lattiata;
Puran saanini salolle,
Wirret wiehkoille jakelen.