Nouse maasta mannun Eukko,
Pellosta periisäntä,
Pojan ainoon awuksi,
Miehen kuullun kumppaniksi,
Kanssani karehtimahan j.n.e.
Lähe tuonne sä keralla
Aisoista awittamahan,
Luokista lutistamahan,
Wetämähän wempeleestä!
(Hewoiselle l. wastuksien waraksi.)
Otan mä Hiiestä hewosen,
Wuoresta walitun warsan!
Hiien ruunan ruskehimman,
Joll' on rautaset kapiot,[5]
Tulitukka, rautaharja.
Ite seppä Ilmarinen
Kesät kengitti hewosta,
Talwet tallikonkaria,
Mun kosihin mennäkseni
Hiien linnan neitosia,
Rakkowuoren orpanoita,
Jonk' ei kynnet kilpistele
Ilmankahan iljenneellä,
Kalmankahan kalliolla.
Ukoni tulinen miekka
Tywin tippu taiwosesta,
Päin pilwestä putosi,
Käteheni oikiaseen;
Jonka päiwä päästä paisto,
Kuu wästistä wälötti,
Jolla hurttia hutelen,
Pojes Kalmat karkottelen,
Etiseltä ilmaltani,
Takaselta puoleltani,
Kupehelta kummaltani.
(Wesiä kulkeissa l. weneelle.)
Soutelemme, joutelemme,
Noien welhojen wesille,
Tietomiesten tienohille,
Lakkipäiten lainehille,
Miesten syöjälle selälle,
Urosten upottajalle.
Anna Ahti airojasi,
Wenettäsi ween isäntä!
Jota saisin suoraa soutaa,
Selät wetten seurustella.
Anna mulle airo toinen,
Luo mulle mela parempi,
Jota souan luikuttelen
Kateen koan eite.
Äiä on noitia noroilla,
Tietäjiä tien ohilla,
Paljon welhoja wesillä,
Kateita kaikin paikoin,
Wirolaista wiisi kuusi,
Kyröläistä kymmenkunta.
Noitu noiat, näit näkiät,
Koki kolme Lappalaista,
Kolmasti kesässä yönä,
Yheksästi syksyyönä;
Waan minäin nään näkiät,
Waan minäin noiat noiun,
Ettei pääse päiwinänsä,
Selwiä sinä ikänä.
Sen werran minusta saawat,
Kuin kirwes kiwestä saapi,
Järky jäästä iljanneesta,
Tuoni tyhjästä tuwasta;
Itelläin on ilman wiitta,
Luonain lykyn awaimet,
Ei se oo kateen kainalossa,
Wihan suowan sormen päässä.
(Sulhaisen tielle lähteissä.)
Kawe Eukko Luonnotar,
Kawe kultanen korea!
Kuo mulle kultakangas,
Wala mulle waskiwaippa,
Jonka alla yöt lepäjän,
Päiwät päälläni pitelen;
Jot' ei poika pois tulisi,
Emon tuoma erkanisi,
Eksyisi emän tekemä,
Hiwus Himmen lankiaisi.
Kawe Eukko Luonnotar,
Kawe kultanen korea!
Lähe tietä neuwomahan,
Ratoa ojentamahan,
Minne neittä naitanehe,
Morsianta juohetahan.
Hako wastahan tuleepi,
Sekin katkase kaheksi;
Siitä syrjähän syseä,
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkia wähäwäkisen,
Mennä pitkän perkeleenkin.
Ukkoni isä ylinen,
Mies on wanha taiwahinen!
Pistä aita pihlajainen,
Aita rautanen rapaja,
Ympäri minun wäkeni,
Kahen puolin kansastani;
Wihastele maan maoilla,
Käännä kyillä käärmehillä,
Pää ulos, sisähän häntä,
Kita kirrin laulamahan,
Pään puoli päräjämähän.
Onko wanhoa wäkeä,
Iän kaiken istunutta;
Sata miestä miekatonta,
Tuhat miestä miekallista,
Kateita kaatamahan,
Wastuksia woittamahan!
Kateilta silmä kaiwa,
Wastuksilta wahta wiillä,
Noiilta nenä repäse!
Ammu noitia mahahan,
Perkeleitä ..rseesehen,
Kateita kantapäähän;
Jota Hiiet himmastuisi,
Perkeleetkin peljästyisi,
Karkuaisi maan katehet.
(Morsiamen wanhempain koissa.)
Kosiomies:
Onko teiän neiissäne
Olillen otettawoa,
Wuotehelle wietäwöä?