"Tuoll' on poikasi polosen,
Sekä tyrmän tyttäresi;
Lammissa kalattomassa,
Aiwan ahwenettomassa."
Tuolta ehti, eipä löyä;
Kysy kohta kolmannesti,
"Miss on poikani polosen,
Sekä tyrmän tyttäreni?"
"Tuoll' on poikasi polosen,
Sekä tyrmän tyttäresi:
Wirrassa wipajawassa,
Koskessa kohajawassa."
Otti waskisen harawan,
Harawoipi myötä wirran,
Harawoipi wasta wirran;
Min saa kättä, kun saa päätä,
Tästä poikasen rakensi.
Tuli turwa mättähästä,
Poika pohjasta yleni.
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tulta terwoa sisässä;
Puhu kerran tuoppihisa,
Tuli kyytä kymmenkunta.
Puhu toiste tuoppihisa,
Satakunta sammakkoita.
Puhu kohta kolmannesti,
Tuopin tuojan Tuonelahan,[4]
Kannun kantajan Manalle.
Kosion Lukuja.
(Luetaan noroilla, lähteen eli hetteen päällä,
Kateja, Noitia j.n.e. wastaan.)
Nouse neitonen norosta,
Hienohelma hettehestä,
Neito lämmin lähtehestä,
Muori mustasta muasta,
Kanssani karehtimahan,
Kerallani keikkumahan,
Etisellä ilmallani,
Takasella puolellani,
Kupehella kummalani;
Kateita kaatamahan,
Wastuksia woittamahan.
Kateilta silmä kaiwa,
Wastuksilta wahta wiillä,
Noitilta nenä repäse.
Ei tuo wasten ihtiäni
Eikä wasten joukkoani,
Waan on wasten wastuksia,
Wasten waiwoja pahoja.
(Kalmalle l. Kalmistossa.)
Onko wanhoa wäkeä,
Iän kaiken istunutta,
Jok' on wiikon maassa maannut,
Kauan lieossa lewännä?
Noskaat maasta miekkamiehet,
Hiekasta hewoswäki,
Pojan ainoon awuksi,
Miehen kuullun kumppaniksi,
Kanssani karehtimahan j.n.e.
(Mannun haltioille l. sillan alta.)