Äkäätär neito äiä,
Eli Hiitolan emäntä,
Heilutteli helmojasa
Apuwuoren kukkulalla,
Keskellä Apumäkiä;
[Ehkä pitäisi olla:
Kipuwuoren, Kipumäkiä.]
Tuuli teki tiineheksi,
Ahawa kohun kowaksi.
Tuosta on tyyty, tuost' on täyty,
Tuosta paksuksi panise,
Lihawaksi liittelise.
Kanto kohtua kowoa,
Watan täyttä waikiata.
Kanto kohta kolme wuotta,
Ympäri yheksän wuotta.
Teki poikoa yheksän,
Yhtenä kesässä yönä,
Yhen kosken kuohuwilla,
Yhen salmen saapuwilla,
Yhellä wesikiwellä.
"Juhannes pyhä ritari!
Tules risti lapsiani,
Tules kasta kannettuni."
"En minä pahoja risti,
Enkä kasta kauheita,
Min' oon luojan ristinynnä,
Kastanunna kaikkiwallan."
Jop' on tuo paha pakana
Ite loise lukkariksi,
Ite papiksi panise,
Ite risti poikiasa,
Nimitteli lapsiasa.
Minkä pisti pistokseksi,
Minkä riieksi repäsi,
Ohimoiten ottajaksi,
Napoin näwertäjäksi.
Minkä ähyksi asetti,
Kunka laati luunwaloksi,
Minkä rutoksi rutasi,
Kunka loi rupiin rikoksi,
Minkä welhoksi weräjille,
Kateheksi kaitiin paikkoin;
Minkä noiaksi noroille.
Noitia on joka norolla,
Kateita kaikin paikoin,
Joka welhoja weräjä.
Yhellen ei nimeä saanut,
Senpä sitte käski tuonne
Rutjan koskehen kowahan.
Siitä synty Syöjättäret
Rutjan koskessa kowassa,
Tulisessa kuohunnossa.
Ällös Pistos pistäele;
Tieänpä sinun sukusi.
Tuonne ma sinun manoan
Rutjan koskehen kowahan,
Siell' on wiisi weikkoasi,
Kuusi kummisi tytärtä,
Seihtemän setäsi lasta.
Sinne sääkin tuomitahan,
Siell' on muutkin murhamiehet,
Ikuset pahantekiät.
Kalman Synty.
Hywä Kalma, kaunis Kalma,
Walkianwerewä Kalma!
Kyll' on tieän Kalman synnyn:
Kalm' on tuolta alettuna,
Ewan Atamin alusta.
Wai sä lienet teko toisen,
Toisen nosto, toisen nuoli,
Tottas koitellos kotiisi,
Tekiäsi tienohille,
Paniasi parmohille,
Punasissa waattehissa,
Hurmehessa huituwissa.
Kukku kullaissa käkenä,
Hopiaissa kyyhkyläissä.
Tuika kuin tulikipuna,
Liiku kuin lipiä koira.
Kohta kotiin päästyäsi,
Mene kynsin kynnyksessä,
Polwin porstuan owissa.
Kuin et siitä sisään päässe,
Rewi reiät ikkunaksi,
Rewi reikeä yheksän,
Ota kiinni kintereestä,
Takimmaisista jaloista;
Pane pää pärisemähän,
Pane luut lutisemahan,
Takaraiwa tantereeseen,
Henki huokumattomaksi.
Tapa lapsi lattialta,
Paras lehmä lääwästä,
Sarwet sontahan sowita,
Häntä pitkin lattiata.
Waan hywä Kalma, kaunis Kalma,
Walkianwerewä Kalma!
Jos sä lienet tuolta tullut
Kirkon kirjawan tyköä,
Satalauan lappehesta,
Tuhatlauan tutkamesta,
Terwaporstuan powesta;
Niin tuonne mä sinua laitan
Kirkon kirjawan tyköhön,
Satalauan lappeesehen,
Tuhatlauan tutkamehen,
Terwaporstuan powehen;
Siellä kuuluwat kuparit,
Waskin äänet wankahuwat.
Waan liet watturaunioista,
Pyhän pellon penkereeltä;
Niin määh [mene] Kalma kalmistohon,
Pyhän pellon penkerehen;
Siell' on korkia kotisi,
Siell' on kaunis kartanosi,
Siell' on hywä ollaksesi,
Armas aikoellaksesi;
Kukut kullaissa käkenä,
Hopiaissa kyyhkyläissä.
Rakkauden Wieroitussanat.
Kiwi kylmä, maan alanen,
Auwer joulun aikahinen!
Wahtoa wilustamahan,
Syäntä kylmittämähän.
Paah [pane] nyt Hiisi hiiliseipäis,
Pistä häiy härkimesi,
Kahen rakkahan wälihin,
Wahtoa wilustamahan,
Syäntä kylmittämähän.
Kolm' on kylmiä kiwiä,
Painon syntisten syämet;
Kolm' on mustoa matoa,
Kolme saunan rainoksia,
Joilla mä wälillä käwin,
Käwin kertoa yheksän.
Olkaa erinnä toisistanne
Iäksenne, päiwiksenne,
Jotei tunne toinen toista,
Jotei tunne, eikä tieä,
Eikä yhtehen yritä.
Lapsensaajasten Sanat.
Mitä sille laulettanee,
Ja kuta sanottanehe,
Kuin tuleepi immin tuska,
Pakko neitosen paneepi;
Kuin kohtu kowaksi käypi,
Watan täysi waikiaksi?
Onko han suwussa tässä,
Nykysessä, nuorisessa,
Tämän puuton purkajata,
Tämän haitan halkajata,
Reittehin rewittäjätä?
Oi Ukko yli jumala,
Waari wanha taiwahinen!
Tule tuota kahtomahan,
Likeltä tähystämähän,
Lunastamaan luotuasi.
Onko kiukuissa kiroissa,
Miesten mielimurteloissa,
Muorien salasanoissa?
Oi Ukko yli jumala,
Waari wanha taiwahinen
Tules tänne tarwitessa,
Käys tänne kututtaissa;
Käy saunahan saloa
Piilten piikahuoneesehen,
Ilman uksen ulwomata,
Saranain laulamata,
Kyläkunnan kuulemata,
Sanan saamata kylähän.
Kiwi sorra kiukahasta,
Muju muurista murenna,
Poika neitosen powesta,
Lapsi waimon lantehista.
Kuin ei siitä kyllä liene,
Kohta kuolema tuleepi,
Lähestyypi hengen lähtö,
Tähän kohtuhun kowahan,
Watan tautiin waikiahan.
Neityt maaria emonen,
Rakas äiti armollinen!
Tules tänne tarwitessa,
Käys tänne kututtaissa.
Sinä oot wanhin waimoloista,
Ensin emä ihtelöistä.
Juokse polwesta merehen,
Sinisukka, puolitiestä,
Niin huhuta huiahuta
Ihmenille, ahwenille,
Kaikille ween kaloille.
Tuo kiiskiltä kinua,
Matehelta nuljaskata,
Kaikilta ween kaloilta,
Jolla woian luun lomia,
Jolla siwuja siwelen,
Peräwieriä wetelen.
Niin awan lihasen arkun,
Arkun luisen longottelen,
Päästän maalle matkamiehen,
Pienisormisen pihalle.
Ja kuin ei siitä kyllä liene,
Kohta kuolema tuleepi,
Läheneepi hengen lähtö.
Neityt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen!
Tuo wiikate Wirosta,
Heinärauta helwetistä,
Käteheni oikihan;
Jolla siwuja siwelen,
Peräwieriä wetelen,
Takasalwat taitan poikki,
Pihtipuoliset pirotan,
Päästän maalle matkamiestä,
Pienisormista pihalle;
Näitä maita marsimahan,
Ilmoja ihaelemaan.
Kenenkä ne keksimätä,
Kunka ne salasanoita?
Kateen Sanat.
En tieä kaetta Kaita
En warata wastuksia
Kaihtikoon Kain emäntä
Waratkohon Wäinämöinen.
Katehelta silmät kaiwan
Wastuksilta wahtan wiillän,
Ammun noitia mahaan
perkeleitä …seesehen.
Ken katein kahtoneepi
Kieroin silmin keksineepi
Wetäse werinen hursti
Hurmehursti huiahuta
Taiwosesta maahan asti,
Sio silmien etehen
Werta silmät wuotamahan,
Raswana rapahtumahan,
Tuonne helwetin tulehen,
Pahan wallan walkiaseen.
Asiat on yhtänäiset,
Työt owat erinomaiset,
Yhet on mielet, yhet kielet,
Yhteen weret sopiwat,
Musta weri, walkia weri,
Wahwempi minun wereni,
Jumalan sana wahwemmaksi.
Lemmen Nosto. (Toisin.)