Wihi Jesus wiljoasi,
Kato Jesus karjoasi,
Tänä Jesuksen kesänä,
Maarian suwena suurra.
Kuin katot katoksen alla,
Niin kato kanarwikossa;
Kuin sa hoiat huonehessa,
Niin sa hoia hongikossa.
Ohtoseni ainoiseni,
Mesikämmen kääröseni!
Kuin sa kuulet karjan kellon,
Kellon helkkäwän hewosen,
Kohta korpehen kokeos,
Saahos sammalhuoneesehen,
Karjan kulkeissa mäkiä,
Mene sä mäen alate;
Karjan käyessä alate,
Mene sä mäkiä myöten.
Wisko wiitahan wihasi,
Saata sammalmättäsihin,
Karjakullan tietämätä,
Wiljakullan kuulemata.
Ällös tullo näille mailla,
Tääll' ompi osawat waimot,
Jotka tiesi turmeleepi,
Laulaa suohon suoliwöistä,
Niittuhun nisistä saakka,
Kankaasehen kainaloista.
Kiweksi minun omani
Kantoloiksi kaunoseni!
Kiwilöitä ennen kisko,
Kanna hongan kantoloita,
Hakoloita haukkaele.
Wieri willakuontalona,
Mene sammalmättähänä,
Karjakullan kulkeissa.
Lepy lehto, kostu korpi,
Lempiä salo sininen,
Minun lepytellessäni,
Minun kostutellessani.
Anna nyt rauha raawoillesi,
Sontareisille sowinto,
Tänä Jesuksen kesänä,
Maarian suwena suurra.
Kuitua metän kuningas,
Hongatar metän emäntä!
Korjaele koiriasi,
Raiwoile rakkiasi,
Kultasihti kytkyihin,
Hihnohin hopeisihin,
Rahin rautaisen nenähän,
Kätke kynnet karwohisa.
Teetä tinanen neula,
Jonka päätät päälakehen;
Syökse kultanen korenta
Läpi luisten leukaluiten,
Ettei liiku luiset leuat,
Eikä hampahat hajoa.
Metän ehtoisa emäntä!
Kätke koirasi kolohon,
Rakkisi rapaja kiinni,
Pane panta pihlajainen
Ympäri nenän nykyrän, j.n.e.
Karhun Synty.
Juumin ukko, Juumin akka,
Juumin entiset eläjät!
Rusko mullasta ruwennut,
Karwahalli kankahalta.
Muistan murrin syntyneeksi,
Pahan karren kaswaneeksi,
Pohjan pitkässä perässä,
Suomen suuressa salossa,
Lapin maassa laukiassa.
Willa suusi, willa pääsi j.n.e.
Jos olet pahoa tehnyt,
Tule työsi tuntemahan j.n.e.
Ei sinun isosi käske,
Eikä waltawanhempasi,
Syöä karwoja kapehen,
Wiatonta werta juoa.
Wie pois wihasi tästä,
Keltasihin keuhkohisi j.n.e.
Hukan (Suden) Synty.
Wiron akka, willi waimo,
Portto Pohjolan emäntä!
Tuo teki pojan mokoman
Luun syöjän, lihan purian,
Weren uuelta wetäjän.
Niin sano sinun emosi:
"Woi polosen poikiani,
Woipa laaja lapsiani;
Kuin on poikani polosen,
Luun syöjä, lihan puria,
Weren uuelta wetäjä.
Josma tehnen tuwan tuolle,
Tuli polttanee tupani;
Josma salwaan saunan tuolle,
Wesi wienee westokseni."
Sano wanha Wäinämöinen,
"Anna olla olollasa,
Ohessa orawakorwen,
Miehen metän kumppanina.
Jos olet pahoin tehnyt,
Tule työsi tuntemahan" j.n.e.
Kyykäärmeen Synty.
Waka wanha Wäinämöinen
Wuoria hajotteleepi,
Kallioita wierittääpi,
Rautasissa rukkasissa,
Waskiwanttuin sisässä.
Sai miekan tuliteräsen,
Sylkytteli miekkoasa
Wuoren rautasen rawossa,
Kahen kallion wälissä,
Wiien wuoren winkurassa.
Sormus kultanen solahti
Wuoren rautasen rakohon,
Kahen kallion wälihin,
Wiien wuoren winkurahan.
Tuosta tyyty, tuosta täyty,
Tuosta paksuksi panise,
Lihawaksi liittelise
Jos olet pahoa tehnyt,
Tule työsi tuntemahan. J.n.e.
(Kyykäärmeen?) Synty (toisin).
Yön tyttö, hämärän neito,
Pitkän puhtehen pitäjä,
Keträsi kiwisen langan,
Someroisen soitatteli,
Kiwiseltä keträpuulta,
Waskiselle wärttinälle.
Katkesi kiwinen lanka
Kiwiseltä keträpuulta;
Alta sormiin someroinen.
Mik' on päiksi pätösi,
Siitä synty syntyminen,
Siitä sai paha sikiä.
Jos olet pahoa tehnyt j.n.e.
Nykysempiä Runoja.