Mikä silloin mielessäsi,
Mikä päässäsi, poloinen!
Koskas kestihin kehoitat,
Juomalauluja lateilet?
Kuhun tuhmia talutat,
Kuhun heikkoja kuletat?
Tunne ensin tarkemmasti,
Kansa, kullen kirjoittelet.
Kyll' on Suomessa kyliä,
Pitäjitä sangen paljon,
Joissa miehet joukoittaisin,
Pojat pöydän ympärillä,
Istuwat iloissa mielin;
Pöydän äärtä painelewat,
Kyynyswarsilla wakaasti,
Putelita palwelewat,
Kapan kunniassa pitäwät.
Joksikin jo oluen juowat,
Wielä wiinankin wetäwät,
Nahkahansa narrin palat;
Pyllistäwät suuren pullin,
Kohden kattoa kumohon,
Korttelinki kumaisewat
Aiwan ahnahan kitahan,
Pulputtaatpa putelista
Kulkkuhunski kohdastansa,
Nielaisewat norrikupin,
Näppiänsä nuoleskellen,
Paikoin punsinkin panewat
Watsahansa miehet wahwat.
Piippu pieni hampahissa,
Josta sauwua sysäwät,
Karwahinta, katkerinta,
Puhaltawat paksun pilwen.
Posket joteskin punawat,
Punaiset ja pullollansa,
Wiinan karwaiset, wihannat.
Tupakasta wahwa tuppu,
Häiy pallo hampahalla,
Myrkkylehdeistä mädistä,
Saksan kostiat kusesta;
Jota jauhawat halulla,
Märehtiwät, mökettäwät,
Että kuola konnan suusta,
Wesi ruskia waluupi.
Nenä nuuskalla noettu,
Sijan siiwo sieramissa,
Räsähtelee räkäreiät,
Joita korjawat kädellä,
Pyhkäisewät peukaloonsa,
Hihan suuhun hiwuttawat,
Housut, helmat saastuttawat.
Silmät pienet sihkurassa,
Weren karwaiset wesiset,
Huulet höpisee jalosti,
Ääntä kantawat kowasti,
Wielä weisunki repäisee,
Rötähyttää raskas rinta.
Jopa kortitkin kowasti
Paikoin pöytähän läjähtää,
Kortit wiinasta wetelät,
Otran liemestä lihawat,
Tupakasta tuhrattuna.
Tekewät siit' toisinansa
Tappelunkin taidottomat,
Että jyskinä, jytinä,
Kauwas kuuluupi kumina,
Äänen möyhe ja älinä.
Tapa hywä tappelussa,
Lyöpi, kuka kerkiääpi,
Eikä wuoroa eroita.
Tukka tuiskua käsissä,
Nyrkit niskahan lusahtaa,
Kyllä korwillen kajahtaa.
Kannustawat kantapäillä
Kintut rikki kumppaneilta.
Piiput seinihin sirisee,
Rukit ruskawat jaloissa,
Pöydät heiluwat hädässä,
Penkit paukawat pakossa,
Kowin keikkuwat kapatkin,
Putelit ja pulliparat
Saawat lopun surkehimman.
Juoma juokseepi kapasta,
Lawiasti lainehtiipi;
Wiina wirtaapi sekahan,
Että kortit koreasti
Pöydällä siit' purjehtiwat.
Muoto muuttumaan rupeepi,
Kaswo käänty kalweheksi,
Nenä walkiaks wetääpi.
Wiimein wiinasta wäsyneet,
Sekä rauwenneet sodasta,
Painuwatten pöydän ala,
Lopuks liijalle menolle.
Tuonne syöksewät sisunsa,
Olwen ulos oksentawat,
Wiinan koirille kokewat.
Saawat saappahat osansa,
Kauhtanatkin kauniit merkit,
Pöksyt parahan tawaran.
Tuolta hiljankin heräwät,
Tuolta wiimein wilpastuwat,
Ylös kömpiä kokewat,
Miehet pohmeloll' pahalla,
Taudill' tehdyllä kowalla,
Miehet hywin merkittynä,
Kauniit katsella peräti:
Millä mustelma nenässä,
Nokka nosnut korkialle;
Kulla kallo paljahana,
Millä otsassa omena,
Kulla kuhmu kulman päällä,
Millä huulikin halaistu,
Kulta hammas kolistettu,
Millä silmäkin sininen,
Kulta kaswot raawittuna.
Näitä tapahtuu todella
Suomen miestenkin seassa;
Pitäwät näin pitkät kestit
Kapakoiskin kaiket päiwät,
Kuluttawat kukkaronsa,
Ajan aiwan tarkiankin,
Pöksyt pantiksi panewat,
Kosk' on tuhlattu tawara.
Mitä miehist' muistuttelen;
Monet pojatkin poloiset,
Korwat wielä kostiana,
Maitosuiksi mainittawat,
Kyll' jo kauniisti osawat
Panna leuwan parrattoman
Kenohon ja keikallensa,
Ottaa ryypyt oiwalliset,
Pullin pohjat paljastella.
Kyllä konnat kuolaleuwat
Wiinalla jo wiruttawat
Maitohampahans' halulla,
Wiinan kulkkuhuns' walawat,
Weden wertana pitäwät.
Oppineet on olwen juojat,
Ei siis tarwitse enempi
Kirjoitella kestilaului,
Juomalauluja latoa,
Pyytää pahuutta enätä,
Juopumukseen johdatella.
Kyllä miehet meidän maassa
Juomakonstin jo osawat
Ilman weisuin wietellystä,
Kirjan pahan kehoitusta,
Joka pahan pahemmaksi,
Tuhman tekee turmelluksi.
Pappi wainajasta.
Jopa kaatu kaunis herra,
Paras pappien seassa,
Seurakunnan seinä wahwa,
Tuki turwassa jumalan;
Jolla oli oppi suuri,
Ymmärys ylön jämiä,
Jonka koulusta kokosi
Monen kirjan kukkasista,
E'es kosken korwaksista.
Sai tuosta hywän hytyrin
Kanssa sormuksen sorjan,
Joka päähän painettihin
Mestariksi mainittaissa.
Lepytti Pajarin mielen
Lukewaisten lasten tähen.
Joutu sitte kotkiin käsiin,
Piikimiehien piwohon,
Jotka riisu rohkiasti,
Kowin korwista kohotit,
Wietähissä Wenähelle,
Kanssa monen Moskowaisen,
Tuonne Wiipurin rajoille,
Uuen linnan liepeesehen.
Otti sieltäin jumala
Isän maille entisille,
Waikka kylmillen kiwille,
Paikoille palanehille.
Tupa tuutiipi mäellä,
Huone huokuu hongikossa,
Pojat lujat louhikossa.
Waan jo kaatu kaunis herra,
Jätti kaikki jääneheksi.
Synty parunto pappilassa,
Kuikutus kujasten suussa;
Hywin itkewät isännät,
Emännät sitä enemmin.
Ei hän kowin kolkahellut,
Römiästi röykkähellyt,
Käwi kuin kaunis kyyhkyläinen,
Eli karihta keolla.
Raukka rannalla asuwa,
Waiwanen wetten warassa!
Älä itke iltasella,
Äyhkäele aamusella,
Kyllä herra helpon tuopi,
Huoleissasi huojennusta.
Hywä olit ollessasi,
Hywin käyköhön käteesi,
Tuolla taiwahan talossa,
Kirkkahassa kunniassa.