Oli hän siellä vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enää outtaa.
Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli hän kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa.
Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistä juoksi.
"Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"— "Täytyipä minun valjeta, Kun minull' on kulta toinen."
"Toiseen olen vihittynä, Kihlat toiselta saanut; Toinen minua toivotteli, Toisen kanss' olen maannut."
Kulta se tuosta surkutteli, Paniin pahoillensa, Erokirjan kiijotti Ja antoi kullallensa.—
"Kirjan nyt minä kirjotin Ja annan sinulle tässä; Et nyt kauan enempi Mua näe maalimassa."
Veti hän miekan terävän Ja painoi itsensä läpi; Veri lähti vuotamaan, Kun väkevä virta käypi.
Tästä mahtaa jokahinen Panna mielehensä, Kuin se tekee pahasti, Joka pettää ystävänsä.
3. Morsiamen kuolo.