Hän otti sormuksen sormestaan, Ja se oli kultainen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sinä saat tämän sormuksen." "En ota minä ouoilta sormusta; Mua kielsi mun äitini."— "Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitä ei näe äitisi!"
"Mihin panen minä nyt tämän sormuksen, Ettei minun äitini nää?— "Sano: laksossa tuolla kun kävelin, Tämän sormuksen löysin mä."
"Elä neuo sa minua valehtelemaan, Sen äitini ymmärtää; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin sylissä."
Ja se ilta oli lämmin, ihana, Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat.
Likka istui kreivinsä sylissä, Moni muistui mielehen; Yö joutui ja päivä oli laskenut, Hän nukkui kreivin vierehen.—
Aamulla koska likka heräsi, Hän oli ihan yksinään; Pois oli laiva lähtenyt rannalta, Pois kreiviki vierestään.
"Voi, voi mua vaivaista piikaa! Kuinka onneton nyt minä lien; Ota pois meri, vie tämä sormuski, Mitä tällä mä käessäni teen."
"Nyt näen mä sen ehkä myöhään, Että muita hän rakasti, Minun jätti surussani itkemään, Ja viekkaasti vietteli."
2. Petetty nuorukainen.
Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi pian tulla—.