205. Tuntematon veli.
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten keralle; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Itse kangasta kaputin, Tulin rannalle ojasen, Täitä rannalla ojasen. Rämähytin raitapuuta, Tuolta poikanen putosi, Solki suussa, vyö käessä. Minä raukka itkemähän, Poikanen kyselemähän "Mitäs itket nuori neito?"
"Itkenpä minä jotai, Itken pientä veikkoani; En ole sitte silmin nähnyt, Kun piennä sotahan lähti, Isän polven korkunaissa, Aitin värttinän pituissa."
"Elä itke veikkoasi, Tuolta veikkosi tulevi, Alta linnan airot souti Päältä linnan pää näkyvi; Tuopi uuet ummiskengät, Sulkkuiset sukan sitehet, Tuopi paian palttinaisen, Tuopi toisen aivinaisen, Jok' ei kutkuta kuvetta, Eikä kaiva kainaloita."
Minä kurja kuulemahan, Mie kavala katsomahan; Veikko seisoi vieressäni, Eessäni emosen lapsi.
206. Pakeneva.
Vihoillinen viurusilmä, Pajupaula, niinikenkä, Läksi maata ryöstämähän, Hämettä hävittämähän, Tappoi taaton, tappoi maammon, Tappoi viisi veikkoani, Kuusi kummini tytärtä, Seitsemän setäni lasta, Tahtoi tappoa minunki.
Minä pääsin tuvan päälle, Tupani tulehen syttyi; Minä aialle ajoime, Aita kaatui kalliolle, Kallio kaheksi lenti; Minä kuusehen kuvahin, Kuusi kuueksi muruksi, Seitsemäksi seipähäksi; Minä lehtohon levahin, Lehto mulle sauan antoi, Saua minun tielle saattoi, Tie minun talohon saattoi. Löysin muorit sotkemassa, Emäntäiset leipomassa, Tyttäret taputtamassa, Pojat ilman istumassa.
"Emäntäinen armahainen! Leivo mulle kakkarainen, Kivensilmän kiekurainen, Koivunlehen korkukkainen, Pajunlehen paksukkainen, Lepänlehen laajukkainen, Kananmunan muovokkainen. Kunp' on leivot kakkaraisen, Kutsun kultakämmeneksi, Sanon Saksan sormukseksi; Kun et leivo kakkaraista, Kutsun kuppeloperäksi, Sanon halkohakkuriksi."
Emäntäinen armahainen Leipoi mulle kakkaraisen; Minne minä kakkarani?— Kakkaran kalastajalle; Mitä kalamies minulle?— Kalamies kalasiansa.