Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä härän palkastani; Möö minun härkäni, Muu minun lehmäni, Myy minun vuoheni, Mää minun uuheni, Röh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minua kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa.
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä oriin palkastani; Ju minun oriini, Möö minun härkäni, Muu minun lehmän, Myy minun vuohen, Nää minun uuheni, Röh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa.
238. Luojan kukku.
Luojan kukku, kultahelkka! Kuku mulle kultiasi, Kuku mulle, kuku muille, Kuku kaikelle kylälle; Kuku kultia kujille, Hopehia tanhuille, Vaskia vajojen päihin, Tien vierihin tinoja. Luojan kukku, kultahelkka! Kuku vielä kerta, toinen; Kuku meiän kuulijoita, Laita meiän laulajoita, Kuulijat kukalle kullan, Laulajat lehelle lemmen, Mie itse remorekehen, Virret väkkärän väkehen.
TOINEN KIRJA.
Viel' on virttää tieossani, Saatavillani sanoja, Virttä toista tuulet tuopi, Aallot rannalle ajavi, Linnut liittävi sanoja, Puien latvat lausehia.
Erityisiä Lauluja.
I. Tyttöin lauluja.
1. Kuluu ikä laulamattaki.
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elä lapsi paljo laula, Tytär tyhjiä sanele; Ikä kultainen kuluvi, Aika armas rientelevi, Sinun lapsen lauluissasi, Kurjan kukkumaisissasi." Vaan ellös emoni surko, Valitelko vanhempani, Iän kultaisen kulusta, Armahan ali menosta, Minun lapsen lauluissani, Pienen pilpatuksissani!— Ikä kuitenki kuluvi, Aika armas rientelevi, Jos en laula polvenani, Hyrehi sinä ikänä; Aika kultainen kuluvi, Päivä kaunis karkelevi, Ilman lintujen ilosta, Varvuisten visertämistä.