En tuosta isoa kiitä, En kovin emoakana— Teki korpehen kotinsa, Kankahalle kartanonsa; Ei ne tunne sulhot tulla, Eikä kulkea kosijat. Eipä tunne tuhmat sulhot, Äkki outoset osoa, Ilman tien teloittamatta, Ilman merkin heittämättä; Paljo kenkiä kuluvi, Minun kurjan käyessäni, Tienvieriä viittomassa, Rastia rakentamassa.
68. Pahasti paimenoinnut.
Menin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaisna, Äitin värttinän pituisna. Jouvuin metsähän mäelle, Vaaran alle varvikkohon; Varas istui varvikossa, Mies vihainen virvikössä, Otti silkit silmiltäni, Kultalangat kulmiltani, Vasket rinnoilta varasti, Päältäni hyvät hopiat. Siit olen asti ilman ollut, Ajan kaiken kaihonnunna; Tulin tuhmaksi katala, Tytär muita tyhjemmäksi, Ettei naitu naintavuonna, Korjattu kosiavuonna. Muut ne naitihin paremmat, Koriammat korjattihin, Minä olen outo ottamatta, Korjoamatta katala, Minä tuhma tuntematta, Vieno viemättä vihille.
69. On ikävä iltasilla.
Isoni ilota käski, Äiti käski riemutella, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kammarissa: "Osta mettä, juo olutta, Ilahuta itsiäsi, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kammarissa!" Menin Turkuhun poloinen, Sain katala kaupunkihin, Ostin mettä, join olutta, Ilahutin itsiäni. Tulin aikahan Turussa Toisten tyttöjen keralla, Vaan oli illoilla ikävä, Paha maata pannessani, Vaiva vaipua levolle, Sekä haikia havata.
70. Tuli kolmelta kosijat.
Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen päästä. Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri päivät, Kului kultainen ikäni, Vieri aika armahampi, Päivä kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru työnti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi.
71. Jo tulevi Tuonen Tuomas.
Sanottihin soutaessa, Lassa ollen laulettihin, Sulhon saavani minunki, Sulhon suuren ja sorian; Senpä vaan olenki saanut, Saanut kun sanottihinki. Jo vainen iällä tällä Suuret sulhaset ajavat— Jo tulevi Tuonen Tuomas, Matavi Manalan Matti, Joka naia nappoavi, Kotihinsa koppoavi, Ilman vöittä, vaattehitta, Ilman liinan aivinoitta, Apen paiankauluksitta, Ky'yn kirjokintahitta, Naon suikkelisukitta. Kyll' on kyitä Tuonelassa Aivinaisiksi anopin, Manalla matoja kyllin Apen paian kauluksiksi, Isot kimput käärmehiä Ky'yn kirjokintahiksi, Tuonen toukkia tukulta Naon suikkelisukiksi.
72. Moni moitti muotoani.