Voi nuo narrit nuoret miehet, Voi tuhmat pojan turakat, Kun ei keksi köyhän lasta, Uksilta ulisevilta, Veräjiltä viereviltä, Aioilta alenevilta! Köyhän lapsi työt tekevi, Kaikki rihmat ketreävi, Kaikki kankahat kutovi, Kaikki lapset liekuttavi.— Työt' on rikkahan tytöllä Vartensa varustamasta, Muretta makoamasta, Toista ilman istunnasta.
63. Jäämmä mansikat mäelle.
Niin on meitä piikasia, Kun meressä sikasia, Niin on meitä piikasia, Kun mäellä mansikoita; Jäämmä mansikat mäelle, Mesimarjat muille maille, Kun on poissa poimijamme, Katehessa katsojamme. Pian kurjat kuivetumma, Marjat maahan lankeamma, Karisemma kaikki marjat, Varisemma vaapukkaiset. Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit, koriat, Taia ei talveksi ruveta.
64. Tieä ei siika syöjeänsä.
Eipä tieä yksikänä, Arvoa yheksänkänä, Tieä ei tie kävijätänsä, Heponen ajajatansa, Eikä siika syöjeänsä, Piika pieni viejeänsä, Nuori neito sulhoansa, Jos on kanssa kasvakohon, Yksissä ylentyköhön. Minun ei kanssa kasva'kana, Eikä yksissä ylene— Meri on kanssa kasvamassa, Aaltoset ylenemässä, Veet vierellä viruvi, Lainehet lavalle käypi; Meren on aallot armahani, Rakkahani rannan hiekat, Veikkoni vesiapajat, Sisareni siikasalmet.
65. Tietämätön kullastansa.
En tieä minä piloinen, En tieä piloinen piika, Kuka korjan kirjoittavi Vasten vaivaista minua; Kussa kulta tulta poltti, Armas aikoa kulutti— Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiaista, Vai on suurella salolla, Syänmaalla synkiällä; Kävikö käpymäkeä, Vaiko varvikkosaloa, Vai lienee meren selällä, Ulapalla aukialla, Selvällä meren selällä, Lakehilla lainehilla.
66. Kaikissa katala yksin.
Yksin vieno veet vetelen, Yksin kannan puut poloinen, Yksin jauhan, yksin laulan, Yksin leivon, yksin keitän; Kaikissa katala yksin, Toist' ei turvana ikänä— Yksin liitäme levolle, Yksin nousen vuotehelta. Eipä keksi suuret sulhot, Ei ne keksi köyhän lasta Kesannolla kenkiväksi, Rannalla rakentavaksi— Kenpä se köyheä käkisi, Lehmitöntä leyhkäsisi!
67. Korpikotinen.