59. Minä musta, pikkarainen.
Muut on suuret ja soriat, Mustakulmat ja koriat, Minä musta pikkarainen, Vääräkaula ja vähänen, Penkin alla peitettävä, Lavan alla laitettava.
Ois voinut minun emoni Soriamman synnytellä, Liekutella liukkahamman, Tuuvitella turpiamman, Vaalitella valkiamman, Kaunihimman kasvatella; Kekäleistä mun keräsi, Sysilöistä synnytteli, Hyville hylittäväksi, Pahoillenki pantavaksi.
60. Olkiset minun omani.
Muien on kullat kuulumassa, Armahat ajelemassa, Rahalliset rannoillansa, Varakkahat valkamilla; Mull' on kurjat kuulumassa, Armottomat astumassa, Raukat mull' on rannoillani, Varattomat valkamilla.
Omenaiset muill' omansa, Autuahat armahansa, Olkiset minun omani, Akanaiset armahani.
61. Eipä tunneta tuvuksi.
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani, Tätä lasta liekuttaissa, Tuuvitellessaan tytärtä: "Nousisiko nuori lintu, Kasvaisi minun kanani, Kivenpuusta kieltämähän, Vakoista valitsemahan; Saisin piltin piiallani, Pojan poimuhelmallani."
Jopa nousi nuori lintu, Ja kasvoi eroon kananen, Kivenpuusta kieltämähän, Vakoista valitsemahan. Olisin minä tupunen, Kun tuvuksi tunnettaisi; Olisin minä kananen, Kun kanaksi katsottaisi; Olisin ma pieni lintu, Kun oisin linnun liikkehillä; Olisin soria sorsa, Kun oisin sorsaksi sorittu. Vaan ei tunneta tuvuksi, Eikä katsota kanaksi, En ole lintu liikkehiltä, En sorsa soritsemalta; Eipä tunne tuhmat naijat, Äkki outoset älyä, Naivat rikkahan rumia, Vaan ei köyhän kaunosia.
62. Köyhän lapsi työt tekevi.