Vielä toivoisin tulevan, Toki kerran kerkiävän, Kun ois ottanut evästä, Syönyt lähtöruokiahan, Mennynnä merien taaksi, Maille ouoille osannut— Tulee mies merentakainen, Ei tule turpehen alainen.
56. En voinut itkeä naurulta.
Kuoli multa suuri sulho, Kaatui multa sulho kaunis; Oisin tuota itkenynnä, Oisin itkenyt ikäni, Tahi puolen polveani, Vaan en voinut vuottakana, Enpä voinut naurultani— Iso käski ottamahan, Emo tahtoi tappamahan, Veikko poies potkimahan, Sisko silmät kaivamahen.
57. Ei lehto leväten huoli.
Mitä huolin piika nuori, Jos mun heitti poika nuori; Kyllä muoto muita tuopi, Kasvo kaunis kaupan saapi— Luonto luovun luoksi tuopi, Veri vierehen vetävi; Tuopi toisen ja paremman, Antavi avullisemman.
Hylästiinpä, heitettiinpä, Maa lehto lepeämähän, Hyvä halme hyötymähän, Hyvä maa makoamahan, Koivikko kohenemahan, Katajikko kasvamahan. Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
58. Jo meillä ero tulevi.
Kaks' oli meitä kaunokaista, Pienen piilovaaran päässä, Koriassa koivikossa, Heliässä heinikossa; Nyt meillä ero tulevi Kotihinsa kumpasenki. Kenpä kuitenki erotti Kaksi kaunista yhestä, Ken pani vihan välille,
Kahen rakkahan välille!— Ei kahta rakasta syäntä Erota Jumalakana. Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana; Tulko luojan tuomiolle, Herran kasvoja katselko, Ken lie luo'un estänynnä, Aivotun anastanunnai
Orahall' oli omani, Taimella taki hyväni, Äsken putkelle rupesi, Heristihen hiemumahan, Tuli toinen, vei välehen, Pois anasti aivottuni.