52. Armas arkussa ajavi.
Muien turvaset tulevat, Armahaisensa ajavat, Tahi on turvansa tuvassa, Armahat katoksen alla; Minun ei turva tulle'kana, Armahani ei ajane. Eipä liiku linnuistani, Näy ei näätähattuistani, Kujosilla kulkevaksi, Aitoviertä astuvaksi; Kulta kulkevi kulossa, Armas arkussa ajavi, Turva minun on turpehessa, Armas kirkon aian alla, Turpehia tuntemassa, Aitoa armastamassa.
53. Maassa marjani makaavi.
Ikävät on illat pitkät, Apiat on aamuseni, Ikävät on yötki mulla, Ajat kaikki katkerimmat. Ei ikävä iltaistani, Ei apia aamuistani, Muret muita aikojani; Ihanaistani ikävä, Apiainen armaistani, Mure mustakulmaistani Ei mun kuulu kullaistani, Näy ei näätärintoani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan ajavan, Pilkkovan pinolla puita, Koan eessä kolkehtivan; Maassa marjani makaavi, Mullassa muhaelevi, Alla hiekan herttaseni, Kulon alla kultaseni.
54. Miks' on silmäni sipakat.
Miks' on silmäni sipakat, Näkimeni näin häpäkät?— Siit' on silmäni sipakat, Näkimeni näin häpäkät— Äiä itkin kuollehia, Kaihosin katonehia. Ensin kuol' isoni vanha, Sitä itkin vuosikauen; Sitte kuol' emoni vanha, Sitä itkin kaksi vuotta; Sitte kuoli sulho nuori, Sit' itken iän kaiken, Ja kaiken elinajani.
Ei ole kirkko kirkkahampi, Eikä pappila parempi, Kun otti minun omani, Ja anasti armahani; Someress' on suora sormi, Hiekassa heliä kieli, Mullassa muhia muoto, Kasvo kaunis kankahassa. Sielt' ei nouse nuori sulho, Eikä kaunonen kavaha; Kivet alla, paaet päällä, Kivet keskikylkilöillä.
55. Pois on mennyt meistä toinen.
Kaks' oli meitä kaunokaista, Tällä saarella kanoa, Ja joella joutsenutta, Yhen muotoiset molemmat. Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Rinnan riihihuonehesen, Kilpoa kiven etehen.
Kaks' oli meitä kaunokaista, Oli kun kanan pojaista; Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Ajan kaiken kaihoavi.