Käki kukkui, lintu lauloi, Vaan en kuule kullan ääntä; Minun on kulta kulkemassa, Kaunoni kävelemässä, Kaupoillahan Karjalassa, Elonsaannilla Savossa, Leiväntuonnilla Turussa, Pääverolla Wiipurissa. Tule kultani Turusta, Viere kulta Wiipurista, Astu armahin Savosta, Käy kotihin Karjalasta Jouvu huomena kotihin, Päät' jo tänäki päänä; Ellet kaunista kaota, Tällä maalla marjaistasi.
49. Vaiva vuottaessa.
Yks' on ystävä minulla, Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen, Koko kolmessa kylässä, Seki kurja mustakulma, Poloinen pahannäköinen, Raukka rauankarvallinen; Muret on mustaksi vetänyt Huoli muita hoikemmaksi, Ikävä iättömäksi, Tauti talven maanneheksi.
Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelläjävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin näämmä toinen toista, Vesi on aaltoinen välillä, Torat äitin aaltoisemmat.
50. Luonto luovun luoksi tuopi.
Kun nyt tuttuni tulisi, Ennennähtyni näkyisi; Tokko suuta suikkajaisin, Levittäisin leukapieltä?
Tule, tule tuttuseni, Näy ennennähtyseni, Tule turkka tuutuhuni, Viere armas viereheni, Tälle uuelle tilalle, Lakanaiselle lavalle!
Kun et tulle, ellös tulko, Kun et vierre, ellös vierkö, Enpä kovan kutsu'kana, Huua'kana, huoli'kana; Kyllä luonto luoksi tuopi, Veri vierehen vetävi, Oma veri ottelevi, Lämpönen lähentelevi, Lakanainen laittelevi, Liinahursti liittelevi. Sitte tänne saatuasi, Tuutusehen tultuasi, Liki, liki, lintuseni, Kuti, kuti, kultaseni!
51. Minun on kultani kulossa.
Katsos muita miekkoisia, Ja onnen osallisia— Muill' on kulta kuulusalla, Näkösällä näätärinta; Käyvät kultansa kujassa, Veräjillä veistelevät, Pilkkovat pihalla puita, Kalkehtivat kartanolla. Minun ei kuulu kullaistani, Eikä helkä hertaistani; Minun on kultani kulossa, Hopiani heinikossa— Suuri kuusi kulman päällä, Pajupehko parran päällä.