99. Sanat päälleni satavi.
Usein minä poloinen, Usein tytär utuinen, Luskan luisessa tuvassa, Kiehun kielikattilassa. Usein minun poloisen, Usein utuisen lapsen, Sanat päälleni satavi, Puheet putoelevat. Sanottiin minun poloisen Juossehen joka kisassa, Maannehen joka majassa; Moni huoraksi hokotti, Moni vannoi varkahaksi— Huorammat hokottajani, Varkahammat vannojani. Mitä mie vaivainen varastin, Kuta oisin kurja saanut: Pykäläss' oli piimäpytty, Merkissä isännän itra, Vakassa vaja'a leipä, Aitassa alottamaton. Leikkasin manatun leivän Manatusta kannikasta, Makasin unen manatun, Torkahin toran-alaisen Manatuilla vuotehilla, Kirotuilla pääaloilla— Makia uni manattu, Tuo mielen toran-alainen.
100. Vierin vierahan varalle.
Olin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Olin kun omena-marja, Tahi kun mansikka mäellä; Nyt on tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi. Vei ensin emoni surma, Sitte tauti taaton tappoi, Vesi veljeni hukutti; Jäin minä ve'en varahan, Tulin tuulen turvan alle. Ei paha ve'en varassa, Eikä tuulen turvan alla; Pah' on vierahan varassa, Tunnottaman turvan alla. Tulin mie tähän talohon, Tulin kun tulikipuna; Vierin vierahan varahan, Vierin kun vesipisara; Äkättihin äiä syövän, Tiettihin vähä tekevän, Varattiin varastavani, Ei varahin nousevani. Kyllä kuulin mieki kurja Lemmon linnun laulavaksi, Kuulin, kuinka kukko lauloi, Ilotsi isännän lintu; Vaan en voine vuolas nosta, Enkä haikia havata, Kullaki kukon sanalla, Linnun laajan laulannalla.— Voi sinua kurja kukko, Haikia havukan ruoka, Kun sa niin varahin laulat, Allittelet aikaisehen Et sä silloin laajoin laula, Et alota aikaisehen, Kun sa vieähän viluhun, Paiskatahan pakkasehen.
101. Monta muoriteltavata,
Mont' on muoria minulla, Monta muoriteltavata; En tieä kuta kumarran, Kumarran vähä kutaki. Vainko heitän herjat kaikki, Pakenen pahoista poies, Vaikka metsähän menisin, Korpehen kotini saisin. Ennen kuusia kumarran, Kun kumarran kunnotonta, Ennen kierrän kieron koivun, Kun ma kierrän kelvotonta; Ennen palvelen pajua, Kun ma palvelen pahoa; Ennen leppeä lepytän, Kun lepytän lempolaista.
Lempoko näistä lemmen saapi, Piru kunnian pitävi, Tästä lemmon leisiosta, Pirujen pesäsiasta!— Hyppäsin hypyn jaloilla, Kävin kärpän kämmenellä, Siistiä tavottaessa, Kunniata pyytäessä; Saanut en kurja kunniata, Raukk' en lempiä tavannut, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha panisin.
102. Kun ma voisin vielä vuoen.
Tuskaksi minun tulevi, Pakoksi minun panevi, Tätä orjana oloa, Vierasta kiven vetoa Kivi kiskoi harteheni Paasi paitani repäsi.
Kun ma voisin vielä vuoen, Kesteä tämän kesosen, Tämän syksyn syylätellä, Tämän talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä!