95. Tulin kummaksi kylähän.
Tulin kummaksi kylähän, Imeheksi ihmisihin, Ouoksi omille maille. Nauramoiksi naapurihin, Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Tuli soppehen sohina, Sekä nurkkihin puhina, Silmän isku ikkunoihin, Jalan polku porstuihin.— Pantihin minä pahaksi, Tuhmemmaksi turmeltihin. Pankohotpa, min panevat, Sanokohot, min sanovat, Pian mie paha pakenen, Kohta outo kollahtanen; Kohta tästä kelkan käännän, Kelkan käännän, toisen väännän, Käännän silmät sinne pääin, Kusta kultani tulisi, Herttaseni herskuttaisi. Menen tuhma tuonnemmaksi, Kulen kumma muille maille; Ei taia minun täheni, Kauttani minun katalan, Mieli mierolta vähetä, Ajatus kylän akoilta, Nauru naapurin tuvilta, Leikki lemmon loumajoilta, Silmän isku ikkunoilta, Välkytys kyläväliltä.
96. Liika minusta laitettihin.
Liika minusta laitettihin, Sekä laava laskettihin, Moni virhi viskattihin, Saatihin moni sanoma. Ken minusta liian laittoi, Liian laittoi, laavan laski; Tulkoon laava lapsistansa, Sekä liika saamistansa, Pojistansa miehen polku, Tyttärestä läänilautta, Miniästä mieliharmi. Sanottiin minun poloisen Sata lasta saaneheni, Tuhat tuuvitelleheni; Saakohot itse sanojat, Saakohot saviset lapset, Sisiliskoiset sikiöt, Käärmehiset kätkyläiset, Korppilintujen kokoiset, Linnun mustan mustukkaiset.
97. Suotta soimat nostettihin.
Ei minusta olle'kana, Olle'kana, liene'känä. Viikoista vihanpitoa, Kaukaista ylenkatsetta. Jo on viikko vihattuna, Kauan ylenkatsottuna, Suotta soimat nostettuna, Kiusan kielet kannettuna, Päälle mun hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani.
Sanottihin, soimattihin, Sanottiin minun poloisen Silmin syöväni urohot, Käsin miehet kätkeväni; Surma syököhön urohot, Tauti miehet tappakohon, Kalma käsin kätkeköhön. Tulkohon Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Veritauti Wiipurista; Ampuisi akat kylästä, Koukkuleuat kopristaisi! Ei minua muut sanoisi, Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Varajavat poikiansa, Luulevat lutuksiansa, Minun pienen pettäväni, Katalan kaottavani; Piru heitä pettäköhön, Tuoni heitä toivokohon, Tytöt Kalman katselkohot, Maanitelkohot Manalan.
98. Mitäpä suree sanoista.
Jospahan poloinen lienen, Eli lienen tuhma tuiki, Pahemmaksi nuo panevi, Tuhmemmaksi turmelevat; Kylä on suuri suita täynnä, Silmiä sitäi enemmän, Korvia sitäi kovemman. Vaan mitä huolinki hotakka, Aika piika pelkeänki, Mitäpä suren sanoista, Kuta tottelen torista— Mie olen tottunut torihin, Sattunut kylän sanoihin, Viipynyt kylän viho'in, Puuttunut puhetten alle.
Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmästi, Piän päätä pystymmästi, Olen kun oriheponen, Tahi sälkö säärtä lyöen; Kuulisin kiitettäväksi Kertakaan kehuttavaksi, Alempana pään pitäisin, Alas silmät siirteleisin.