Enkä tuosta neito huoli, Jos mun mustaksi sanovat; Läkkän musta muille maille, Rauankarva kaupunkihin, Siellä musta valkenevi, Rauankarva kaunistuvi— Saksan saipua pesevi, Meren vaahti valkasevi. Tok se on veteä toisti Uuen linnan linnukkinen, Suomen suolainen silakka, Kaupungin kala makia.
90. Pois tulee tytölle lähtö.
Aina muut mukahisensa, Kuki kielikumppalinsa, Ottavat omilta mailta, Tuovat mailta tuttavilta; Minä vieno vertoani, Minä kainu kauppoani, En ota omilta mailta, Tuo en mailta tuttavilta. Pois tulee tytölle lähtö, Erohetki ennättävi, Tästä kylmästä kylästä Katalasta Karjalasta; Ero on viinat keitettynä, Ero pantuna oluet, Kohta korjat käännettynä, Päin ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kalten karjohuonehesen.
92. Suotta soimat nostettihin.
Suotta soimat nostettihin, Kiusan kielet kannettihin, Mun päälle hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani. Jopa vaan tytöstä tästä Piiat tuumoa pitivät, Sekä piiat, jotta poiat, Miehet mieliä pahoja, Sekä siirtivät sisaret, Jotta langot laittelivat, Heimokunta herjaeli. Noin ne luuli luppakorvat, Ajatteli arpinaamat; Tämän piian pilkan saavan, Häpiähän häilähtävän— Koiterehen kuolevani, Kaatuvan kalojen syöä. Vaan en kuole Koiterehen, En kaau kalojen syöä; Vielä nyt tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä, Lempipaitoihin paneme, Lyöme lykkyvaattehisin. Vielä tälle vienoselle, Vielä vienopäiväiselle, Kolkkavi kosijan kengät, Välkkävi vävyn kypärät; Pian Pielinen pesevi, Vesi kuulu kuuroavi, Vesi vallan valkasevi, Enon valkama valavi.
93. Sepä vasta sen pahempi.
Paha lienenki poloinen, Pahemmaksi pantanehe; Tuhma lienenki poloinen, Tuhmemmaksi turmellahan; Kehno lienenki poloinen, Kehnommaksi kellätähän. Eipä se paha olisi, Kun kylän paras panisi, Kylän kukka kuikuttaisi, Kylän sankari sanoisi. Sepä vasta sen pahempi, Sepä äsken äitelämpi, Kun panee kylän pahimmat, Kylän huonot huikuttavat, Kylän kehnot kelläjävät,' Kylän herjat herjoavat, Kylän rietat riioavat, Kylän ilkiät ilovat, Puhelevi ruumenpurnut, Tervakirnut tempoavat, Sylttysammiot sanovat, Kellokaulat kelläjävät.
Ja mitä huolitta minusta, Kuta kannatta surua, Revon huulet Hermikistä, Pulloturvat Tuurikista, Pullosuut punakerästä?— Senpä te minusta saatta, Min kirves kivestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljenestä. Saatta sen sanottuanne, Minkä ilman oltuanne— Syntiä syämen täyen, Vatsan täyen vaikeutta.
94. En ole syötävä soria.
Aina laulan laitettava, Aina pantava pajatan, Sanelen sananalainen, Vihattava vierettelen: Mitä te hyvät imeiset, Viikon kannatta vihoa, Päälle mun vähäväkisen, Lapsen pienen pikkaraisen? En ole syötävä soria, Enkä purtava punainen, Kaluttava kaunokainen; Taitava minä olisin, Otettava oivanlainen, Korjaeltava koria.