217. Lempoko lennätti tänne.
Lempoko lennätti minua, Paha henki tänne painoi, Saattoi puolelta pokostan, Kantoi koista korkiasta, Korville Kostamuksen, Puolehen puropohjan, Vierehen ve'en mustan, Uroille umpilammin, Alliksi Akimaisen, Sorsaksi Sohjan poian! Parempi minun olisi Olla puolella pokostan, Marjana isoni mailla, Emon mailla mansikkana, Lapukassa lassa piennä Peipona kotipihoilla.
218. Rajan taaksi raapattihin.
Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu kotirikoille; Eikä Ouluhun otettu, Kuletettu Kuopiohon, Liperihin liikutettu, Saatettu Savon rajoille. Vietihin Wenäehelle, Rajan taaksi raapattihin, Joss' ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Itikoissa itkeväni, Paarmoissa parahtavani.
Oisin naitu naapurihin, Otettu omille maille, Kotihin koti näkyisi, Ison pelto ikkunoihin; Kuuluisi kukonki ääni, Oman pihan rikkasilta, Koiran haukunta kujilta, Käin kukunta kuusikolta.
219. Viety on maille vierahille.
Mikä lie minusta nähty, Mikä nähty, kuka kuultu, Kuka kumminki havattu, Kun ei naitu naapurihin Otettu omille maille, Oman pellon pientarelle; Lie'kö nähty äiä syövän, Äiä syövän, äiä juovan, Vai viikon viruneheni, Ei varahin nousevani?—
Jo olen johonki saatu, Ylen loitos luovutettu, Viety maille vierahille, Maille ouoille otettu, Ikävissä itkemähän, Kovin päivin kuolemahan. Paremp' ois omalla maalla Juoa vettä tuohisesta, Kun on maalla vierahalla Juoa tuopista olutta.
220. Emon kanaset.
Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle asetti, Seisotteli seipähälle; Tuli kokko, niin kohotti, Tuli haukka, niin hajotti, Tuli lempo, niin levitti, Yhen vei Wenäjän maalle, Toisen saatteli Savohon, Kolmannen kotihin heitti.