290. Sikuna minun seotti.
Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Tuuvitteli turviksensa, Varoiksensa vaapotteli. Hyv' oli minun eleä, Hyvän vanhemman varassa; Oisi mulla onni ollut, Etu muutenki eleä, Vaan ma jouvuin juomariksi, Ratkesin kyläratiksi, Sikuna minun seotti, Savuviina siksi saattoi.
Voi minä poloinen poika, Voi poika polon-alainen, Kun ma jouvuin juomariksi, Ratkesin kyläratiksi, Joka pullon puistajaksi, Joka kannun kaatajaksi, Joka särkän saattajaksi, Pikarin pitelijäksi! Ei pullot kylältä puutu, Juomakannut ei kapene; Paljo on pulloja kylässä, Täynnä kannuja kapakat, Sarkkoja satalukusin, Pinosin pikariloita.
Vaan enmä suruinen liene, Enkä huolella eläne; Olkohon susi suruinen, Metsän hukka huolellinen— Vieläkö viinoa viruisi, Putelista pulputinta, Lekkeristä lerkutinta, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana; Lauleleisin kaikki päivät, Kaiken yötä huikkajaisin,
291. Selväksi tekeyminen.
Jopa tunsin tullessani, Tiesin tiepotellessani, Tämän koitosen kotihin, Tämän talon tanhuille— Tunsin saavani hyvihin, Ja jaloihin joutuvani: Kolm' oli aittoa mäellä: Ison aitta kultaharja, Pojan aitta hopiaharja, Veljenpojan vaskiharja. Tunsin saavani tupihin, Joutuvani juominkihin, Kun tuli oluen tuohku, Viinan karsu kartanolle.
Hyv' on sain tähän salihin, Jouvuin näihin juominkihin; Juon mä päivän, juon mä kaksi, Pääsen kohta kohmelohon, Selviän mä siitä jälle. Niin olen sitte selvä miesi.
292. Oluetta ei ollenkana.
Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin kaiken illan, Vaan ei jaksa jalka nosta, Perä penkistä yletä, Oluetta ei ollenkana, Viinatta väheäkänä.
Kunp' olutta tuotahisi, Viinoa ve'ettähisi, Ehkä jalka jaksaisiki, Saisin penkiltä peräni.