293. Enmä lurjus liene'känä.
Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene'känä, En katala karjan paimen; Mie olen opissa ollut, Seisonut sepon pajassa; Sepän pihtiä piellyt, Sepän vartta valkotellut, Syönyt tynnyrin sysiä, Nelikön terästä niellyt, Syli syttä hartioilla, Vaaksa vaahtia otsassa.
Arveli akat minua, Naiset tuhmat tunnusteli, Silloiksi likasioilla, Soilla sotkuportahiksi; Vaan vielä tätä nykyä, Kun tämä porras ponnistaksen, Vanha kanto karmistaksen, Likasilta likahaksen, Niin on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan.
294. Sanotahan, soimatahan.
Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani, Vasikoita vainovani, Karitsoita kaatavani. Syököhön susi sikoja, Tallukoita tappakohon, Vasikoita vainokohon, Karitsoita kaatakohon; Minä leipeä letustan, Juon olutta oivallista, Konsa pistän piirahaita, Konsa kaalia kaverran.
295. En minä kysy kylästä.
Jos kylä jotain puhuvi, Naapuri naputtelevi, Varahaisin valvomilla, Aikasin alottamilla; En minä kysy kylästä, Tee tiliä naapurista. Soisit mun kyläni naiset, Soisit naiset naapurini, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille; Vaan ei luonunna Jumala, Isän lasta luomatonta, Poikoa isän periltä, Lasta vanhemman jäleltä.
296. Laulan ilman lainehilta.
Kuka kuuli laulavan, Luul' olutta juoneheni, Taaria tavanneheni, Humalassa huutavani, Viinassa viheltäväni.
En huua humalan kautta, Kautta viinan vierettele, Huuan mie humalattaki, Ja vihellän viinattaki; Laulan ilman lainehilta, Vetoselta vierettelen, Jott' on iltani kuluisi, Aamuni ali menisi, Huopeneisi huomeneni.