Kunpa kuolisin kotihin, Rikoilleni riukeneisin, Vaimot päätäni pesisi, Lakanoihin laitteleisi, Sitte kerran kellot soisi, Kirkon vasket vankahuisi; Suku ei suuresti surisi, Heimokunta hellehtisi.
Vaan kun kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Saavat korpit kohtaloa, Varikset varia verta, Minun raukan raaoistani, Kurjan kuolemaisistani, Luuni luovat rauniolle, Kantavat kivikarille; Siinä siskot katselevat, Veikot vierahat sanovat:
Korppipa tuolle koulun kantoi, Harakkaiset hauan kaivoi.
306. Kuolema kovinta työtä.
Kurell' on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän kaulan, Ruvetessani runoille, Saahessa sanelemahan. Laulanta runolla työtä, Kukunta kesäkäellä, Painanta Sinettärillä, Kuonta Kankahattarilla. Nainta nuorella iällä, Kuolema ikälopulla. Kuolema kovinta työtä, Majanmuutto surkeinta; Suru on juoa surman viina, Katkera manalan kannu, Katkera kahesti naia, Kolmasti kosissa käyä— Kalkinen kahesti naipi, Kolmasti kovaosainen.
307. Kun kolotin koivun latvan.
Nuoret miehet naimattomat, Vielä viinan juomattomat, Ja kosissa käymättömät! Elkäte sinä ikänä Nouatelko naisen mieltä, Naisen mieltä, kiurun kieltä, Niinkun mie poloinen poika, Nouattelin naisen mieltä— Lihat ostin, leivät ostin, Kalat laitoin kaikenlaiset, Ostin viljat Wiipurista, Suolat Saksan kaupungista.
En sillä hyveä saanut, En hyveä puolinkana, Ulos potki uutimesta, Sääret sängystä särähti. Kun kolotin koivun latvan, Jo likisti linnuksehen; Kun kärsin katajan latvan, Jo kumarsi kullaksehen; Kun vielä panin pajuilla, Jo kapusi kaunoksehen.
308. Kolm' on miehellä pahoa.
Koim' on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks' on vuotava venonen, Toinen heittiö heponen, Kolmansi äkäinen akka.