Tahvanus on tallirenki Ruman Ruotuksen talossa, Ruokki Ruotuksen hevoista, Kaitsi tallikonkaria. Vei hän juomalle hevosen, Kaivolle katetun ruunan, Loimiselän lähtehelle; Lähe läikkyi, hepo kuorsui.
Tahvanus on tallirenki Läksi maahan ratsahilta, Katsoi maasta maan vikoja, Katsoi veestä veen vikoja; Nähnyt ei maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja. "Mitä kuorsut korpin ruoka, Hirnut Hiisien heponen! Ei ole maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja."
"Sitä kuorsun korpin ruoka, Hirnun Hiisien heponen: Uus' on tähti taivahalla, Pilkku pilvien raossa."
Tahvanus on tallirenki Iski silmänsä itähän, Katsoi päin luotehesen, Katsoi kaiken ilman rannan; Näki tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa.
Niin repo etehen juoksi: "Repo rukka, raukka poika! Sie olet kengältä kepiä, Sekä liukas liikunnalta; Käy nyt tuota katsomahan Vaaran vaskisen takoa, Mistä meille tähti syntyi, Kusta uusi kuu kumotti!"
Repo juoksi. jotta joutui, Pian juoksi matkat pitkät, Välehen välit samosi, Vaaran vaskisen ta'aksi.
Paimen vastahan tulevi, Niin repo sanoiksi virkki: "Oi sie rukka paimoseni! Tokko tietäisit sanoa, Mistä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle."
Tuon paimo sanoiksi virkki: "Jopa tieän, jotta tunnen; Siitä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle, Kun on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna."
"Miss' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?"
"Tuoll' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna, Veitlihimassa [42] vähässä; Syntynyt Jumalan poika Hevon heinähuonehesen, Sorajouhen soimen päähän, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille. Sinne synnytti Jumala, Pani luoja poikuensa; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän."