Repo rukka, raukka poika, Jo tuli takaisin tuolta, Vaaran vaskisen takoa, Toi sanoman tullessansa: "Siitä meille tähti nousi, Uusi tähti taivahalle, Kun syntyi Jumalan poika, Aukesi ylinen armo. Pannut on luoja poikuensa Heinille hevosten luoksi, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän."
Tahvanus on tallirenki Veip' on tallihin hevosen, Heitti heiniä etehen, Levitteli verkalointa, Siotteli silkkivöitä.
Meni Ruotuksen tupahan, Seisatteli oven suussa, Pysähteli partten päässä.
Ruma Ruotus Paitulainen Syöpi, juopi, kestoavi, Päässä pöyyn paioillahan, Aivan aivinaisillahan.
Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Pese kättä, käy ruoalle, Ruoki Ruotuksen hevoista!"
Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "En sinä pitkänä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Ruoki Ruotuksen hevoista, Kaitse kiivan konkaria; Itse Ruotus ruokkikohon Tämän päivyen perästä— Jo syntyi parempi synty, Kasvoi valta kaunihimpi. Jopa on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna, Näin mä tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa."
Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo härkä ammonevi, Pääpönttä pölöttänevi, Jok' on luina lattialla, Liha syöty, luu kaluttu, Kesi kenkinä pietty, Talvikausi tallaeltu."
Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän, Nousi hännin häilymähän, Sorkin maata sotkemahan.
Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?— Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän."
Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo kukko laulanevi, Kananpoika kaikkunevi, Jok' on paistina vaissa, Liha voilla voieltuna, Höyhenillä höykenneillä, Jäsenillä jäykenneillä."