Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Koiran kulkijan jälillä, Lumme'korvasen ko'issa, Kun tämän Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat koiran karvat Kojon pojan kutrisia."
Se korppi Kojosen poika Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä; Ajoa kahattelevi Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla; Niin tuli hukan jälille.
Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vöykkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Hukk' on juossut tästä poikki.
Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Hukan huiskajan jälillä, Alakärsän askelilla, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat hukan karvat Kojon pojan kutrisia."
Se korppi Kojosen poika Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä; Ajoa kahattelevi
Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla; Niin tuli karhun jälille.
Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vyökkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Karhu on juossut tästä poikki.
Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Karhun kaahlajan jälillä, Kontion kovilla teillä, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat karhun karvat, Kojon pojan kutrisia."
Se korppi Kojosen poika Murti suuta. väänti päätä, Murti mustoa haventa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Viel' on matkoa vähäsen, Outa! saat Kojon kotihin, Kojon määlle korkealle; Viillät veitsettä lihoa, Koet verta kauhasetta."
Kun tuli Kojon kotihin Kojon määlle korkialle, Otti miekan orren päästä, Saip' on naulalta sapelin, Kysyi mieltä miekaltansa, Sapeliltansa sanoja: "Syötkö liikoja lihoja, Juotko verta joutavata?"