"Oi veikko halonvetäjä! Oletko nähnyt hanhoistani, Nähnyt mielilintustani? Kunne on mennyt hanhoseni, Minne mielilintuseni?"
"Mi on merkki hanhossasi, Merkki mielilinnussasi?"
"Se on merkki hanhossani, Merkki mielilnnussani: Kupu kullin kirjotettu, Varpahat vasen valettu."
"En ole nähnyt hanhoistasi, Nähnyt mielilintuasi."
Kuuluipa kumu kujalta, Jymy tarhalta jytäsi; Käy kasakka katsomahan, Mitä se kumu kutisi, Mitä se jymy jytisi: Orihitko oteltanehe, Suuren tallin lattialla, Vai härät kisattanehe, Uuen läävän lattialla?
Ei oriit tapella'kana Suuren tallin lattialla, Eikä härkäset kisata Uuen läävän lattialla: Kati kangasta kutovi, Impi pirtoa piteli, Äärellä punaisen pilven, Taivon kaaren kannikalla. Siell' on hanhut käämimässä, Ka'in kankahan kuetta; Niin sen suihki sukkulainen, Niin sen kääntyi kääjin vaajin, Niin sen pirta pirkueli, Kun on kuusessa orava, Petäjässä pieni kynsi, Kärppänen kiven kolossa.
32. Kestin lahja.
Annikkainen neito nuori Istui Turun sillan päässä, Kaitsi kaupungin kanoja, Neuoi Turun neitosia.
Nousi pilvi luotehelta, Toinen lännestä läheni. Joka nousi luotehelta, Se tulepi neitihaaksi; Joka lännestä läheni, Se tulepi kestihaaksi.
Enmä kiitä kestihahta: Jo mun kerran kesti petti, Houkutteli huoran poika, Söi mun syötetyt sikani, Joi mun joulutynnyrini, Jätti pienen pellapaian.— Minun pieni pellapaita Tahtoi verkaista hametta; Minun verkainen hameeni Tahtoi vyötä kullatuista; Minun vyöni kullatuinen Tahtoi raskaita rahoja; Minun raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä; Minun nuori kauppamiehen Tahtoi mennä muille maille, Muille maille vierahille; Kantoi hahtehen kalunsa. Tuli tuuli tuolta maalta, Puhui purjehen siahan. Itse istui laskemahan, Sanoi kerran mennessänsä: