Kiesuksen jätän siahan, Hyvän Maarian majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Parempi palatakseni, Ennen tehyille teloille, Alotuille anturoille.
"Kenenkä telat tekemät, Kenen anturat alomat?"—
"Kiesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat."
Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa:
Puhui purjehen siahan, Kantoi hahteen kalansa. Hikois hirvi juostessansa, Joi hirvi janottuansa, Heränteestä lähtehestä; Sihen kuolansa valutti, Sihen karvansa karisti, Sihen heitti haivenensa; Sihen kasvoi tuomo kaunis, Karkasi kataja kaunis, Tuomohon hyvä hetelmä, Katajahan kaunis marja. Joka siitä oksan otti. Se otti ikäisen onnen; Joka siitä lehen leikkas, Se leikkas ikäisen lemmen.
"Kiesuksen jätän siaani, j. n. e."
Ne välisanat, jotka näin olemma itse virrestä erottaneet, nähtävästi eivät sihen kuulu'kaan.
33. Vähätoivottu sulho.
Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa.
"Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?"