Paakistuu, ua, paatua, kovettua paakuksi, juuttua kiini. Pajattaa, laulaa Wenäen lauluja, karjalaksi pajuja, venäen sanasta poju. Paikari, kuvausnimitys. Pajupuro, puro on sama ku oja. Pakaelen, ella, puhua, pakista, haastaa, kertoa, jutella, tarinoita välistä. Pakla, paula. Pakon perästä, väkisin, väkivoimalla. Palja, palakainen, venäen-uskolaisen vaimon ristimänimi Palagea. Palkon, oa, ottaa palkkalaiseksensa, palkata.Paperran, rtaa, jäniksen papatosta matkiva sana. Pantahainen, pannahainen; pannaan eli kirkonkiroukseen pantu. Passipo, kiitoksia; venäen sanasta spasibo. Patsas, aan, pirtin patsas; Wenäen Karjalaisten sekä Suomenkin puolella, Ilomantsissa ja Wiipurin läänin itäsyrjässä asuvaisten kreikan uskoisten Karjalaisten pirtissä kiukaan kulmaan liitetty patsas, josta menee kaksi orsiksi nimitettyä lautaa, toinen peräseinään ja toinen sivuseinään. Pella, pellavas. Pelonainen, kapalovaate; venäen sanasta pelena. Perinä, polsteri; venäen sanasta perina. Peros, ksen, perattu huhta. Pertti = pirtti, ei sanasta pere, mutta Litvankielisestä sanasta pirktis, sauna, tekosanasta pirsti, pestä. Pettäjäiset, kirnun pettäjäiset, maistiksi otettu voi kirnusta. Piepotus, ksen, kuvaussana, pienen linnun tapaista ääntä kuvaileva. Pillamus, ksen, pillaus, turmeleminen. Pilonen, runollinen muutos sanasta polonen. Pintahainen, runollinen muutos sanasta pantahainen; katso sitä. Pinteli, päänauha; ruotsin sanasta bindel. Pirpanen, kaarnan roso. Pintyn, mustua pinnalta. Piuskan, aa, hiljaista ääntelemistä osoittava kuvaussana. Pohrotsa, Jumalan äiti; venäen sanasta Bogorodetsj. Poikaruitukka, laiha, pitkä poika roiskale. Poimuhelma, poimehelma. Pokosta, kirkonkylä; venäen sana: pogostj. Perun, ua, parkaa. Poste, een, vuode; venäen sanasta postelja. Potsalkka, nappi; venäen murteellinen sana. Potsanen, outo sana. Potso, porsas. Proitin, tia, lähteä; venäen sanasta proiti. Prokko, venäenuskolaisten ristimänimi Prokofei. Propatinut, kuollut; venäen sanasta propadatj. Puiperran, rtaa, piiperrän. Puiroa, semmoinen raivaamatoin kohta metsässä, josta on hakattu puita. Puitukka, kan, hoikkaa ja heikkoa miestä merkitsevä kuvaussana. Pullosuu, pulloturpa, törösuu. Pulputin, ttimen, putellista pulputtaen juokseva aine. Punelen, ella, punoa. Punttaan, tata, puuhun kiinittämistä merkitsevä kuvaussana. Puolenen, leta, vähetä. Purjepuu, masto purjeveneessä. Puraksihen, purkautua; oikeastansa verbum reflexivum puraksiin, puraksiita; muutoin kelvotoin sana. Purtu, rrun, matkahevoisten lepopaikka purtovälin ajettua. Putsi, putsinen, tynnöri; venäen sana: botschka. Puuhkova, höyhenillä täytetty, höyheninen; venäeksi puhovyj. Pyllinen, talon nimi. Pyllöttelen, tellä, kuvaussana, pyllyisihinsä kumartuen juoda yli astiasta. Pynttään, ntätä, lyödä, päntätä selkään. Pyypöttelen, tellä, matkia pyyn viheltämistä. Pyy'än, pyykää, paukkaa. Pyöräpöytä, pyöreä pöytä. Päivätsi, päiväkestit. Pähkämä, pähkinä. Pällähys, ksen, pälläre, kuvaussana, paksuja päänalaisia osoittava, joiden päälle pällähdellä kelpaa. Pärskän, ää, roiskua, pirskaa. Pääkontti, pääluu. Pääpönttä, pääluu; pönttöön runollisesti verrattu. Päätnitsä, perjantai; venäen sana: pjatnitsa. Pökötti-leipä, petäjäinen. Pölötän, ttää, härän möläjämistä alkusoinnollisesti osoittava kuvaussana. Pömy, jyry, jyräkkä, pöminä.
R.
Rahnikoin, ta, letittää pistelemällä, niinkuin ruoskan siima tehdään. Rahvon, oa, oikeammin rahoa, kihlata rahoilla. Rantsukka, juoppo; ruotsalaisesta sanasta rant; halpa mies. Rastan, taa, oikeammin raastaa. Raukottelen, tella, surkutella, sanoa raukaksi. Reili, viekoitus, viettelys, paha tuuma. Reilittelen, tella, itkeä rillittää; alkusoinnollisesti mukailtu kuvaussana. Reilotan, ttaa, ylpeää tuloa tarkoittava kuvaussana. Reista, viehätys, viekoitus, puuha; ruotsalaisesta sanasta fresta. Reminä, oikeammin räminä. Remullinen, riemullinen. Rensun, ua, reen ratisemista ja lensumista ajettaessa merkitsevä kuvaussana. Repistyn, yä, rimpisuohon uppoamista osoittava kuvaussana. Repukka, leikillinen pilkkanimitys. Reuhunto, nnon, reuhaaminen, toran jyry. Reyt, rekyen, reki; pienennysmuoto siitä. Rieho eli riehko, kahden nurkkauksen väli lappa-aidassa, johon aidakset pannaan päät ristiin nurkittain. Rieppu, nauriista tehty juoma; venäen sanasta rypa. Rievä rihma, lievä rihrna. Rikuttelen, tella, lyhyesti äännellen ammua eli hirnua. Rimajan, ta, käreästi ääntelemistä kuvaava äänisana. Rintataarissa, rintatoveri, vieruskumppali; venäen sanasta: tovarisch. Ripistyn, yä, pirskua, roiskua. Ripitän, ttää, rivakkata juoksua osoittava kuvaussana. Ripsan, saa, hiljaista ja terävääänistä rapsamista kuvaava äänisana. Ripukkä, riippuva koristus. Ritunen, heikko. Riuskuttelen, tella, käen kukkumista runollisesti nimittävä äänisana. Rokosina, niinimatto; venäeksi rogozhina. Ruinaan, nata, ahneesti syödä; alkusoinnollinen kuvaussana. Rumentsainen, punotin, poskien punaus-aine; venäeksi rumjantsy. Ruotiruoka, ruotivaivaisen ruoka. Rupalöttö, tön, löttö on matala varretoin virsu; rupalöttö, rupainen, likainen, murainen löttö. Rutjaan, ta, pilata, sotkea. Ryytti, tin, paikan nimi. Rätsinä, pitkä vaimonpuolen paita.Räyähytän, ttää, rämähyttää, rävähyttää. Rääkistyn, yä, alkusoinnollinen toisinto sanasta lääkistyä, polviansa levittäen kyykistyä. Römä, ryminä, melske, jyry.
S. Saarapää, haarapää, kaksinhaarainen pää. Saaronen, saari. Saatattelen, tella, saatella, tuotella.Saavanen, outo Wenäen Karjalan sana. Salvon, men, salvan, men. Sanki, gin, ohut kakkara. Sapakka, koira; venäeksi sobaka. Sasen, syli; venäeksi sazhenj. Satatan, ttaa, kipeästi koskettaa, haavoittaa, loukata. Seinimä, seinämä, seinä. Seitset, runollinen muutos sanasta suitset. Seitso, joku verkon laji. Siidän, tää, siintää, näyttää siniseltä, niinkuin kaikki paikat pitkän matkan päästä katsottaissa. Siipipuonna, siipipuolena. Siitalo, pitkä viipale. Sikko, nen, sisko, sisar.Sima, herana juokseva puhtain osa mehiläisen medessä eli hunajassa; saksan sanasta: Honig-seim = ruotsiksi: jungfruhoning. Sinikkö, sininen, entinen sininen (viiden ruplan) seteli. Sinnän, ntää, sinertää; katso siidän. Sipakka, sipale, hätärä, huijennut. Sirkkasorkka, kan, sirokenkäistä osoittava kuvaussana. Sivennän, ntää, sieventää. Siveri, outo sana. Sopaelen, ella, myytistellä, supostella. Sorokka, tyttöjen korea silkkinen pääkapine; venäeksi soroka. Soritsen, ita, soristaa. Sorkale, een, sorean hutjakkaa poikamiestä kuvaava kuvaussana. Sorkehdin, htia, verkallensa sorkkia, soreasti astua. Sosle, een, hyyhmä, jäähyyhmä. Suihtu, suitsu, liekki. Tässä uudessa Kantelettaressa väärin saanut muodon: suihtui. Suitsin, ia, kuvaussana, suun pieksämistä alkusoinnollisella sanalla kuvaava. Sukimojansa, sukimiansa; siis sanasta sukia. Sulkan, kkaa, äänisana, matkiva sukkulaisen ääntä kutoessa. Suolin, ia, ottaa pois suolet eli sisälmykset. Suovatta, tan, lauvantai; venäen sanasta: subota. Supostelen, tella, kuvaussana, suutansa mytistellä. Suppu, pun, soppi. Surtsin, ia, äänisana, roiskua. Suukin, kkia, suun pieksämistä alkusoinnollisella sanalla runollisesti osoittava kuvaussana. Suullitan, ttaa, suuttaa. Suuru, sora; venäen sanasta sorj. Suutimatoin, sallimatoin; venäen sanasta suditj, tuomita, määrätä. Suutu, dun, oikeus; venäen sanasta sudj; josta suutu-herra = oikeusherra. Suuvero, atria; karjalaksi: ruokavero; katso muuvero. Sällö, kumppali; Wiron kielestä Karjalaan tullut saksan sana Gesell. Säteri, satiini; mukalaisesta sanasta satin.
T.
Taaria, venäen uskoisen vaimonpuolen ristimänimi Daija. Takatarhilo, katso tarhilo. Talkatasku, runollinen muutos sanasta tilkatasku, paikkalakkari. Talvitakku, kun, talvitakussansa oleva. Tarhilo, tarhina, vanhan Kantelettaren III osan sivu 290, outo Wenäen Karjalan sana; katso takatarhilo. Tavolna, kyllä; venäeksi dovoljno. Tehterinen, outo sana. Telikkä, kä, talikko; Ylä-Hämeen murteella; sama ku tadikko, tadehanko, sontahanko. Teloitan, ttaa, teloilla varustaa. Tengollinen, rahan arvoinen; venäen sanasta dengi. Tero, venäen-uskoisen miehen nimi Terentius. Tervapartsa, tervanahturi. Tiepottelen, tella, keppelästi, keveästi käymistä merkitsevä kuvaussana. Tieto-liukkunen, liukkunen on runollinen muutos sanasta laukkunen, pikkuinen laukku. Tiiperrehdän, htää, alkusoinnollinen muutos äänisanasta piiperrehtää. Tiiru, alkusoinnollinen muutos ruotsin sanasta: spira, raakapuu. Tiivi, sievä, vakainen, tanea. Tiski, oikeammin, tiiski, ruokavati. Wanhasta Ala-Saksan sanasta: Disk. Tolppa, pan, 12 killinkiä. Tomia, runsas. Tomu, tomina, jyske. Tukkoelen, ella, tukkuun panna. Tulen lautta, portto. Tullukka, kuvaussana sanasta tullo; siis pienenläntä tuhmanainen. Tupsu, oikeammin tupru, pölly. Turjottelen, tella, viskoa. Turkka, turkanen; kiroussana. Turnus, ksen, turiseva ja kunnottoman näköinen mies, ruhnus. Tuuteri, Tuuterin suomalainen kirkko ja seurakunta Inkerinmaalla Pietarista etelään päin. Tuurukka, hajatukkaista osoittava kuvaussana. Typytän, ttää, kuvaussana, osoittava lyhytvartisella piipun typykällä tupakoimista. Tyssäelen, ellä, leikata poikki, typistää. Työkkönen, pienennysmuolo sanasta: työ. Työnnän, ntää, lähettää; Itä-Karjalassa ja Wenäen Karjalassa sitä merkitsevä.
U.
Uikari, vanhaa uikkavata ukkoa osoittava kuvaussana. Ulas-vesi, oikeammin kulasvesi, uhkuvesi, tulvavesi, ouruvesi. Umpilausehinen, ummikko. Umpiputki, ummessa oleva putki; kanuunaa ja pyssyä tässä sillä lailla runollisesti verrataan. Unta, untelo. Uudin, timen, koholle sängyn yli sääskien ja kärpäisten pois estämiseksi ripustettu liinapeite. Uusi linna, Novgorodin kaupunki Wenäellä.
W.
Vaahtokuu, helmikuu. Vaalasti, kihlakuuta; venäen sanasta: volostj. Vaara, metsäinen vuori, mäki. Vaassa, erilaatuinen venäläisten kalja; venäeksi kvasj. Vaikutan, ttaa, valittaa. Vailehdin, htia, oikeastansa vaellehdin, vaellella, sanasta vaeltaa. Vaimala, oikeastansa vaivala. Vainotie, sota on karjalaksi vaino, venäen sanasta voina; vainotie siis on sotaretki. Vaklo, runollinen muutos sanasta vikla, eräs soilla olostava lintu. Valanne, vuoren kohta, josta valaa eli valuu vettä. Valju, kurja. Valjuttelen, tella, lepoittaa. Vallalteen, vallaltansa, mielin määrin. Valmenen, meta, valmistaa. Vanttera, oikeastansa vantera, tukeva, tanakka. Varpapuu, raaka purjeessa. Varrin, timen, mitätöin sana. Varski, riski, rivakka. Vastakoivu, koivu, josta otetaan kylpyvastoja eli kylpyvihtoja. Vehnä-kolatsu, kolatsu, vehnä-kakkara; venäen sanasta: kolatschj. Veito, don, veikko, veijo, vello, vellyt, veloinen, vähennysmuotoja sanasta: veli. Vetkaan, ta, viskata huolettomasti tahi varoittelematta. Vetre, een, herkkä, notkea. Viena, Dvinanjoki pohjois-Wenäellä, josta Wienan linna, Arhangelsk ja Wienan meri, Walkea meri. Vienopäiväinen, surkuteltava. Vieriskumppali, vieruskumppali.Vierrinhanko, ngon, viertohanko. Vietra, ämpäri; venäen sana vedro. Vihkuri, vihko. Viipula, viipale, viilu, pitkä palainen. Viitisen, itä, oikeammin viititsen; katso sen paikan toisintoa vanhassa Kantelettaressa; runollinen muutos sanasta: vaatitseita = vaatettautua, pukeutua vaatteisihinsa. Viivikkö, kön, viita, vitsikko, lehto. Vipasen, sta, nykäistä, hipaista, koskea sukkelasti. Villovarsa, hienokarvainen varsa. Vilkka, kan, vilkas. Viltti, parkitusta nahasta tehty kuormareen peite. Vingottelen, tella, juoda niin että vinkuu. Virhu, alkusoinnollisesti tehty runollinen muutos sanasta: karhu. Virsin, iä, laulaa, laulella. Vitelen, dellä, vitistän, stää, sukkelaa kulkemista tarkoittava kuvaussana. Voikkonen, voisiruinen, vähän voita. Vollotan, ttaa, kuvaussana, lypsää lutustaa. Volmari, lienee Liivinmaalla olevan kaupungin nimi. Vuiskaan, ta, outo Wenäen Karjalan sana. Vuodun, tua, menehtyä. Vuollattelen, tella, virua, venytellätä. Vuolova, vuolas. Vyökkeleksen, leitä, kuvaussana, äännellen ylös pyrkimistä osoittava. Vyörehdin, htiä, vierehtiä, kuleksia, liikkua, kävellä. Väikerrehdän, htää, vaikeroita. Välkyttelen, tellä, välkkyä yhä, välähdellä, vilahdella. Vänkärä, oikeastansa väkkärä. Värkki, kin, katso väärti. Västärä, puu-ikkuna; varmaankin ruotsin sanasta: fönster. Väännittelen, tellä, väännellä; runomitan vuoksi nelitavuisena. Väärti-morsian, väärti-vaimo, portto, huora. Väärälten, väärällänsä. Vörsti, ruhtinas (pilkalla); ruotsin sanasta: förste.