67. Kun oisin käkenä.
Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Kukkua käkesin kälkö Lehtomaille mentyäni. Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen kaivotietä; Kun oisin itse käkenä, Itse kurja kukkujana, Kukkuisin jokaisen kuusen, Mäjeltäisin kaikki männyt, Joka puuhuen puhuisin, Joka lehvän leilettäisin. Siinä kukkuisin enemmin, Kussa käyvät huolelliset, Astuvat sananalaiset; Siinä kukkuisin vähemmin, Kussa autuaat ajavi, Lykylliset lyyrättävi; Siin' en virkkaisi mitänä Kuningasten kulkiessa, Valtojen vaeltaessa. Mistä tunnen huolellisen, Arvoan sananalaisen? Tuosta tunnen huolellisen, Arvoan sananalaisen: Alahana vyön pitävi, Alempata henkiävi.
68. Suru ja pelko.
En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Surutont' en suuta syötä, Varutont' en vartta kanna. Surten istun, surten astun, Surten ruoalle rupean, Peläten perehen vaille. En minä sure sotia, Vainovuosia varaja, Pelkeä metsän petoja; Suren suista kattiloa, Pelkeän perehen kieltä, Varajan varia vettä Rinnoille ripistyväksi, Kaatuvaksi kasvoilleni.
69. Sanoissa kuluva.
En kulu minä kutsuissa, Enkä vanhene vakoissa; Kulun kuivissa sanoissa, Väsyn silmävääntelöissä. Sanat päälleni satavat, Puheet putoelevat; Kaikkien sanat sakovat, Jokahisen juonet käypi, Kun tuimat tulikipunat, Tahi rautaiset rakehet, Päälle lapsen armottoman, Emottoman ensimmäissä. Niin on suuta suukkimassa, Leukoa leputtamassa, Kun on suuret suolakopsat, Lemmon palkehet parahat; Ei oo ken sanan sanoisi, Sanan puolenkaan puhuisi, Puoleltani puhtahalta, Viereltä viattomalta.
70. Sepän tehtäviä.
Oisko seppänä setäni, Tahi taattoni takoja, Veljeni valaja vasken; Tiettäisin suruista suitset, Päitset päivistä pahoista, Riimut mieron riitelöistä, Länget mieron läykynnöistä, Satulan kylän sanoista, Ohjakset oman sukuni, Reet on miesten reuhunnoista, Korjat naisten kuohunnoista, Huolista hyvän heposen, Murehista mustan ruunan; Jolla armoton ajaisin, Sekä kurja kierrähtäisin, Muille maille vierahille, Vierisin Venäehelle; Saisinko sanoilta rauhan, Levon leuoilta pahoilta. Jos min virkkaisi Venakko, Venäläinen viekottaisi, Saisi ummikko sanoa, Outo kieli kelpotella.
71. Suku surmaksi rupesi.
Ei itke iso minua, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmä ei vettä vieri, Vaikka joutuisin jokehen, Elikkä vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi veen kaloille. Koti toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maani myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Sukuhuni survelime, Heimohoni heittelime, Suku surmaksi rupesi, Heimo hengen kiertäjäksi, Kulkkuni kuristajaksi, Ääneni äristäjäksi. Suku ei suvulle tunnu, Heimokunta hempiälle; Suku on muuttunut sueksi, Heimo hengen ottajaksi.