72. Ei kestä lihainen silta.
Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhännyt, Tälle inhalle iälle, Katovalle kannikalle; Ei luonut sanasepäksi, Pannut virsiportahaksi. Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Olla virsiportahana, Kun on sotkuportahana, Suolla sotkuportahana, Siltana likasioilla. Soisi mun sukuni suuri, Heimokuntani helevä, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille, Kannonpäiksi kaivotielle; Soisi suohon sortuvani, Kalliolle kaatuvani, Likoihin litistyväni, Alle juurten juuttuvani. Vaan ellös hyvä sukuni, Kuulu heimokuntaseni, Suoko suolle portahiksi, Silloiksi likasioille! Ei kestä lihainen silta, Pölkky luinen luikahtavi; Ei se kestä köyhän käyä, Rajakengän rapsutella.
73. Soisit suohon sortuvani.
Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi. Sata suu sanoo minua, Tuhat kieltä kerskoavi; Sata suut' oman sukuni, Ja tuhat kyläistä kieltä. Soisit mun kyläiset naiset, Soisit naiset naapurini, Kovemmin kotiväkini— Soisit suohon sortuvani, Maahan vaajaksi vaiovan. Vaan ei suonut suuri luoja, Vaatinut vaka Jumala, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille. Enkä sinnes suohon sorru, Kunnes kannan kahta kättä Viittä sormea viritän, Kynttä kymmentä ylennän. On puita pitempiäki Soille sotkuportahiksi, Maahan vaajaksi vajoa; Viel' on suolla suuri honka, Rannalla raju petäjä, Jaloin päällä käytäväksi, Helmoin hempsuteltavaksi.
74. Vilu viimenki tulevi.
Vilu viimenki tulevi, Vilu mulle vienoselle, Vilu vienopäiväiselle, Vihattuna viertessäni, Seinävieret seistessäni, Ollessa oven takana. Menisin minä tupahan, En tohi tupahan mennä; Tuvassa toruttanehe, Alla parren pantanehe; Ovensuuss' on ouot silmät, Kaiat silmät karsinassa, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset. Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi? Isoseni, ainoseni, Taos mulle rautakengät, Rautakengät, puiset paulat! Joilla seison seinävieret, Asun ikkunan alukset, Kunnes viihtyisi vihaiset, Asettuisi ankaraiset, Vaipuisi humalahurjat, Viinarallit raukiaisi.
75. Ohoh kullaista kotia!
Lämmin paita liinainenki Oman äitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan tekemä.
Lämmin on emosen sauna Ilman löylyn lyömättäki; Kylmäpä kyläinen sauna, Vaikka löyly lyötäköhön. Koria kotoinen leipä, Jos on täynnä tähkäpäitä; Vihavainen vieras leipä, Vaikka voilla voituohon.
Villainen emosen vitsa, Ruokoinen isosen ruoska, Joskon viikon virpokohon, Rupeaman ruoskikohon; Vitsa vierahan verinen, Kyläläinen kynnäppäinen, Josko kerran iskeköhön, Tahi puolen koskekohon.