Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoomasta ei manattu.
76. Ei kuinkaan hyvä.
Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläissä; Teen mä työtä työn ajalla, Väännän hartion väellä, Täytän käskyt, kannan väskyt, Kärsin käsnäiset lapiot, Ei oo hyvä siitäkänä, Tuostakana tuon parempi, Torutahan torkunnasta, Manataan makoamasta.
77. Tässä saapi lempo lemmen.
Pah' on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit' on semminki pahempi, Siitä aina aatkelampi, Kun vielä pahotetahan, Aina aatkeloitetahan. Sanotaan minun poloisen Kivet suuret istuvani, Maat suuret makoavani; Itse istuvat sanojat, Makoavat mainitsijat; Itse istuvat kivensä, Joka maan makaelevat.
Enkä tieä mie poloinen, Miten olla, kuin eleä; Miten olla mielevänä, Kuten kuuluna asua. Aina muiss' inehmisissä Saapi lemmen liikkumalla, Kunnian kävelemällä; Tässä saapi lempo lemmen, Piru kunnian pitävi, Lemmon löyhkykartanoilla, Pirun pitkillä pihoilla. Saisi en kurja kunniata, Raukka lempiä tapaisi, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha jakaisin.
78. Kahenlainen toivotus.
Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta. Anna aina antajalle, Tunge tuhlarin kätehen: Torvin tuovos taivahasta, Pillin pilvistä puota, Ava maat alaisin puolin, Puhko pellon penkeristä. Almun saan ma antajalta, Tuhlarilta toisen almun, Vinkujalt' ei vettäkänä, Parkujalta ei paloa.
79. Hyvän sään toivotus.
Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki olutta saisi, Palkollisetki panoista, Kasakatki kaljavettä, Vierrettä kivenvetäjät.