130. Elä ihastu ensi-illalla.
(Kosiomiehen puoli.) Vuotas mie sanon sanasen, Virkan vierin sulholleni: Sulhokainen nuorukainen, Elä neitoa ihastu, Elä neion vaattehia; Elä ensi-illallasi, Tok' ei vielä toisellana! Kiitä huomenna hevoista, Vuonna toissa morsianta, Kolmanna kotivävyä, Itsiäsi et ikänä! Moni on neito naitaissa, Orpana otettaissa, Portto poisajettaessa, Luosku luovuteltaessa. Moni on kaakku kaunis päältä, Kovin kuorelta siliä, Vaan on sirkkoja sisässä, Akanoita alla kuoren. Mont' on kantoa kas'ella, Kaikk' ei koivun kantoloita; Äiä neitoja kylällä, Ei kaikki hyväntapoja.
131. Kiitä sulho lykkyäsi.
(Kaason puoli.) Kiitä sulho lykkyäsi, Kun kiität, hyvinki kiitä! Hyvän sait, hyvän tapasit, Hyvän luojasi lupasi, Hyvän antoi armollinen. Lue kiitokset emolle, Passipoita vanhemmalle, Kun tunti tytön mokoman, Ja mokoman morsiamen! Puhas on neiti puolellasi, Kirkas ompi kihloissasi, Valkiainen valloissasi, Soriainen suojassasi. Sait sa riskin rinnallesi, Vereväisen vierehesi; Sait sa riskin riihenpuijan, Hempulaisen heinänlyöjän, Pulskin poukkujen pesijän, Varskin vaatetvalkasijan, Karskin kankahan kutojan. Niin se piukki pirran ääni, Kun käki mäellä kukkui; Niin se suikki sukkulainen, Kun kärppä kiven raossa; Niin sen käämy käännätteli, Kun orava oksasella.
132. Elä vie neittä pahoille.
(Kaason puoli.) Sulho viljon veikkoseni, Vielä veikkoa parempi, Emon lasta armahampi, Ison lasta laukiampi! Kuulesta ma kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen. Elkäs meiän neioistamme, Elkäs viekö vehkasoille, Panko parkkihuhmarelle, Olkileiville otelko; Ei neittä ison koissa, Eipä viety vehkasoille, Pantu parkkihuhmarelle, Olkileiville otettu. Aina viilti vehnäsiä, Katseli kananmunia, Aamut aittoja availlen, Illat luhtia lukoten, Maitotiinun tienoihilla, Olutpuolikon povessa. Elä vainen, sulho rukka, Kiellä neittä kellarista, Elä aitasta epeä; Ei neittä ison koissa, Eip' on kielty kellarista, Tok' ei aitasta evätty.
133. Puolusta neittäsi.
(Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Ellös meiän neioistamme, Ellös sie pahoin pielkö; Seiso seinänä eessä, Pysy pihtipuolisena, Elä anna anopin lyöä, Eläkä apen torua, Elä vierahan vihata. Pere käski pieksemähän, Muu väki mukittamaha; Ethän raahi rankaista Etkä henno hertaistasi, Rahan paljon pantuasi, Enemmän luettuasi.
134. Neuo sulho neioistasi.
(Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen, Elkäs meiän neioistamme, Elkäs sie pahoin pielkö, Elkäs vitsoin vingutelko, Nahkaruoskin naukutelko; Eipä neittä ennenkänä, Ei neittä ison koissa, Tok' ei vitsoin vinguteltu, Nahkaruoskin naukuteltu. Neuo sulho neitoasi, Neuo neittä vuotehella, Opeta oven takana, Vuosikausi kummassaki; Yksi vuosi suusanalla, Toinen silmän iskemällä, Kolmansi jalan polulla. Kun ei sitte siitä huoli, Ei totelle tuostakana, Veä vitsa viiakosta, Tuopa turkin helman alla, Jolla neuot neitoasi, Orpanoasi opetat— Neuot nelisnurkkaisessa, Sanot sammalhuonehessa, Kyläkunnan kuulematta, Sanan saamatta kylälle.