(Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkö luulit meiän neito, Niinkö kasvava kananen, Huolet loppui, työt väheni, Tämän illan istumilla, Tämän aamun astumilla, Keskipäivän keikkumilla; Maata sinne vietäväsi, Unille otettavasi?— Eip' on maata vieä'känä, Unille oteta'kana; Vasta valvoa pitävi, Vasta huolta hoivatahan, Ajatusta annetahan, Pannahan pahoa mieltä, Liikamieltä liitetähän. Kunis huiskit hunnutonna, Sinis huiskit huoletonna, Kunis liikuit liinatonna, Liikuit liioitta sanoitta; Äsken huntu huolta tuopi, Palttina pahoa mieltä, Liina liikoja sanoja, pellava perättömiä.
142. Läksit kouluhuu kotoa.
(Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkö luulit neito nuori, Niinkö tiesit, jotta luulit, Luulit yöksi lähteväsi, Käyä päiväksi käkesit?— Etpä yöksi lähtenynnä, Etkä yöksi, et kaheksi; Läksit kaikeksi iäksi, Kuuksi päiväksi katosit. Läksit kouluhun kotoa, Piinahan ison pihoilta; Kova on koulu käyäksesi, Piina pitkä ollaksesi, Ikävä eleäksesi. Siell' on ohjat ostettuna, Valmistettu vankirauat, Ei ketänä muita vasten, Vasten vaivaista sinua, Ja kohti kovaosaista. Kyllä saat kokea koito, Kokea kovaosainen, Apen luista leukaluuta, Anopin kivistä kieltä, Ky'yn kylmiä sanoja, Naon niskan nakkeloita; Appi on karhu kartanolla, Anoppi susi supussa, Kyty kyinä kynnyksellä, Nato nauloina ovella.
143. Apiat ativoreisut.
(Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitonen sinä sisari! Mit' olet pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi?— Etkö muista, kuin sanelin: "Elä sulhoon ihastu, Elä sulhon vaattehisin; Sulholl' on suen ikenet, Revon kuokot kormanossa, Karhun maksat kainalossa, Verenjuojan veitsi vyöllä, Jolla päätä piirtelevi, Selkeä sirettelevi."— Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan sulhoon ihastuit, Sekä sulhon vaattehisin. Kerran lähteä käkesit, Kerran toisen toivottelit, Lähteä emon eloilta, Vanhan taaton tanhuilta, Viertä maille vierahille, Käyä käskemättömille, Miniäksi miehelähän, Orjaksi anoppelahan. Niinkö luulit neito nuori, Niinkö kasvava kananen, Ativoihin vietäväsi, Oljamiin otettavasi?— Siell' on ouot oljareisut, Apiat ativoreisut Halko pitkä piirasina, Seiväs särpimen siassa, Hamara sianlihoina, Nyrkki voina vehnäisinä.
144. Heitän suoni, heitän maani.
(Morsian lähtiessänsä.) Heitän suoni, heitän maani, Heitän heinikkopihani, Heitän valkiat veteni, Heitän hietarantaseni, Kylpiä kylän akoille, Pasikoia paimenille. Suot heitän sorehtijoille, Sekä maat maleksijoille, Pihat pitkin juoksijoille, Aitavieret astujille, Seinävieret seisojille, Kujovieret kulkijoille, Ison niityt ilveksille, Peuroille isoni pellot, Ahot hanhien asua, Lintujen lehot levätä. Lähen tästä, kun lähenki, Toisen lähtevän keralla, Kanssa toisen karkulaisen: Lähen pois talosta tästä, Ison saamasta salista, Veikon kestikellarista, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kieran päälle, Jottei jälki jäällä tunnu, Jälki jäällä, tiera tiellä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintä lumella; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei kuule itkuani, Ikävissä itkeväni, Parkuvan pahoissa mielin.
145. Läyli lähteä, läyli ilman.
(Morsian lähtiessänsä.) Läyli lähteä tulevi, Läyli olla lähtemättä; Lähteä toki tulevi, Kun on luotu lähtemähän, Korkiammastai koista, Matalampihin majoihin, Rikkahammiltai eloilta, Köyhempihin kellarihin. Niinp' on neiti luotunaki, Tytär tuuviteltunaki, Taattolasta miehelähän, Miehelästä tuonelahan. Lässä on nyt muien lähtö, Liki saanut muien liitto, Minun on lähtöni lähemmä, Minun liittoni likemmä. Lähen pois talosta tästä, Tästä kuulusta koista, Honkaisista huonehista, Lautakatto kartanoista, Petäjäisihin pesihin, Koivuisihin koppeloihin. Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon.
146. Ei toiste tunneta'kaan.