(Morsian lähtiessänsä.) Lähen nyt talosta tästä, Korkian ison koista, Heitän vanhat valamani, Entiset elosiani; Hyv' on toiste tullakseni, Kaunis kaaputellakseni. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.
Sitte toiste tullessani, Kotihini käyessäni, Ei minua muut ne tunne, Kun ne kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Nuo on piennä pistämäni, Neitona vitsastamani.
Emoni mahova lehmä, Minun nuorra juottamani, Vasikkana vaalimani, Ammoa rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi.
Isoni iki oronen, Minun piennä syöttämäni, Neitona apattamani, Hirnua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Veikkoni kotoinen koira, Minun piennä syöttämäni, Neitona opastamani, Haukkua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Muut ne ei minua tunne Kotihini tultuani, Vaikk' on vanhat valkameni, Entiset elosiani.
147. Muuttunut koti.
(Morsian lähtiessänsä.) Lähen kurja kulkemahan, Vaivainen vaeltamahan; En tule kotihin ennen, Kun oman orihin reessä, Oma poika ohjillani, Saamani satulan päällä, Kantamani kannuksilla. Sitte tuonne tullessani Ison entisen pihoille, Noin ne vaakkuvat varikset, Harakat hakahtelevi, Ison pitkillä pihoilla, Tasaisilla tanterilla: "Mitä sie tulit kotihin Kuta kurja kuulemahan?— Jo on kuollunna isosi, Kaonnunna kantajasi; Veikko istuu ison siassa, Veljen vaimo emon tilalla."
Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.
Sitte tultua tupahan Ovensuuhun seisotame, Ovensuuhun, orren alle, Kattilan pitotiloille, Koriat kotoiset naiset Ei tulla likistämähän, Käyä kättä antamahan. Koria minä itseki, En mene likistämähän, Käy en kättä antamahan. Pistän kättä hiilokselle, Hiilet kylmät hiiloksessa, Pistän kättä kiukoalle, Kivet kylmät kiukoassa.
Veikko penkillä venyvi, Syli syttä hartioilla, Vaaksa muulla vartalolla, Kyynärä kyentä päässä, Kortteli kovaa nokea.
Kysyi veikko vierahalta: "Mistä vieras veen takoa?"— "Minä vanhin sikkojasi, Ensimmäinen emosi lapsi." Kun löyät emosi vanhan Läävähän läkähtynehen, Kuollehen kupo sylihin.