Itke, itke meiän neito! Kun itket, hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet veikon kotihin, Kun löyät veikkosi verevän Vainiolle vaipunehen, Metsähän menettynehen.
Itke, itke meiän neito! Kun itket hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet siskon kotihin, Kun löyät siskosi siveän Sotkutiellä sortunehen, Jääneen karttu kainalohon.
149. Kutti, kutti, neito rukka.
(Morsiamelle tuttaviltansa.) Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut saoinki kerroin: "Elä kuusissa kuhaja, Närehillä näyttelete; Elä puissa puittelete, Oksilla ojentelete!"— Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan kuusissa kuhasit, Närehillä näyttelitet, Sinä puissa puittelitet, Oksilla ojentelitet.
Kutti, kiitti, neito rukka! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut tämän kevättä, Tämän syystä syylätellyt: "Tehkämes kivinen linna, Salasauna salvatkame, Salasauna, piilopirtti, Keskellen meren seläistä, Jossa piikoja piellä, Kanojamme kasvatella, Ettei pääse Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat."
Noinpa aina neittä neuoin, Orpanoani opetin: "Kun tulevi Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat, Sinä vastahan sanele, Ja puhele puoleltasi: Tupa on tehty miesten tulla, Talli seisoa oritten: En lähe revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Lähe en karhun kantapäille, Enkä korjahan kosijan." Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Läksit sie revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Läksit karhun kantapäille, Sekä korjahan kosijan.
Kutti, kutti, neito rukka! Kuules vielä, kuin sanelen: "Kun olit rakas rahoin, Käpäs kättä antamahan, Niin ole rakas rekehen, Sekä sievä lähtemähän. Käpäs käymähän kylähän; Ori suitsia purevi, Rautoja ratustelevi, Reki neittä vuottelevi."
150. Elä itke neito rukka.
(Morsiamelle tuttaviltansa.) Elä itke neito rukka!— Ei sua etäälle vieä, Ei vieä vesien taaksi, Saksanmaalle saatettane; Vieähän vähäsen maitse, Yli salmen saatetahan, Yli kynnyksen kylähän, Poikki pellon naapurihin; Turkki tuoahan jälestä, Vaippa vasta saatanehe.
Elä itke melän neito, Ellös olko milläskänä, Alla päin, pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi; Et sie vierryt vehkasoille, Puonnut parkkipuolikolle; Ruispurnohon putosit, Kaauit kaura-ammiohon.