Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Ellös meiän neioistamme Toki tuhmaksi hokeko, Typeräksi tunnustelko, Saamattomaksi sanoko! Mene sulho seppälähän, Tietäpäs terävä rauta, Tietä viikate terävä; Vaali vartehen hyvähän, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele. Kun tulevi päiväpaiste, Viepä neittä nurmen päälle, Sitte heinä herskähtävi, Sekä jussi jurskahtavi, Kova heinä korskahtavi, Suolaheinä säikähtävi, Vihviläinen viuskahtavi, Mätäs myötähän menevi, Kulo käypi kellellehen, Vesan kanta katkiavi.
163. Kaason kauneus.
(Kosiomiehen puoli.) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso; Kaunis kaaso kengältäki, Silmiltä sitäi parempi. Niinp' on kaaso kengitetty, Kun on kelkka talloitettu; Niinp' on kaason silmät päässä, Kun harakan pakkasella.
(Kaason puoli.) Niinp' on kaaso kengitetty, Kun hevonen rauoitettu; Niin on kaason silmät päässä, Kun on tähet taivahalla.
164. Kaason istunta.
(Kosiomiehen puoli.) Istu, istu kaaso rukka! Kun istut, hyvinki istu; Istu puhki puinen penkki, Halki lautainen lavitsa, Seinät sienille märännä, Katso halki harjahirsi.
(Kaaso.) Niinkö teill' on hoikat hongat, Sekä pehmiät petäjät, Ettei kestä kaason olla, Nuoevaimon vaivutella, Tämän illan istumilla, Tämän aamun astumilla?— Enmä istu penkillänne, Enkä seiso sillallanne; Istun hieprahelmoillani, Seison kenstikengilläni. Vain en istu ensinkänä, Enkä seiso semminkänä, Ennenkuin sulkani sulavi, Höyheneni lämpiävi.
165. Kaason lämpimän saanta.
(Kosiomielen puoli.) Kun lienet kovin vilussa, Nouse kaaso kiukoalle, Liesipankolle panete; Pane jalka patsahalle, Toinen orrelle ojenna, Helmat lieskahan levitä; Siinä sulkasi sulavi, Höyhenesi lämpiävi.
(Kaaso.) Nouskohon nokiset velhot, Saakohon tulipunaiset, Nokianne nuohomahan, Karstojanne kaavimahan! Piruko tästä piiat otti, Lempo ampui leskieukot, Nokiloita nuohomasta, Karstoja karistamasta? Eikä tuoa kaason syöä, Nuoevaimon nunnostella; Lepillenkö lehmät lypsi, Kannoille muni kananne?