166. Kaason syötäntä.
(Kosiomiehen puoli.) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Kun lienet kovin nälässä, Istunet rokan himolla, Kuoli muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Kuoli Kontisen kujahan, Kyllösen kylyn etehen. Tuoll' on raato rauniolla, Pääkontti koan takana; Sen on keuhot keittämättä, Kapiot kaluamatta. Siin' on kaason kyllin syöä, Nuoevaimon nunnostella.
(Kaaso.) Nouskohon kontio kolosta, Havun alta haarakynsi, Kiven alta kiskosilmä, Viiasta vihainen kissa, Ruunianne ruhtomahan, Tammojanne tahtomahan, Orittanne ottamahan, Lehmiänne leikkomahan! Missäpä hukka huikuroivi, Metsän vihko viehkuroivi, Kun ei karjassa kahua, Liehu lehmien seassa?
167. Maata menentä.
Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Jo ois aika maata mennä, Liitto liipata levolle; Kukot laulavat kylällä, Hoikkasääret hoiloavat.
(Kaaso.) Äsken aika maata mennä, Liitto liipata levolle, Kun mun sulkani sulaisi, Höyheneni lämpiäisi. Vai joko vaivainen varajat, Tynnyrisi tyhjenevän, Puolikkosi puolenevan?— Vast' on kerta keitettynä Kiiskiä kirokaloja, Ahvenia ruotaisia; Tuoppi on tuotuna olutta, Ei sekänä meitä vasten, Vasten muita vierahia.
168. Kaason juomiset.
(Kosiomiehen puoli.) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Kaaso valkianverevä! Ootko Valtalan vasikka, Vaiko Puntalan Punikki Tynnyrien tyhjentäjä, Puolikkojen puolentaja?— Kun lienet olven himolla, Eli taarin tarpehella, Kyll' on meillä kystä vettä, Paljo pantua olutta, Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä tynnyriä. Kun ei siitä kyllä liene, Tahi ei tulle tarpehiksi; Viel' on tamma tanhualla, Liinaharja liettehessä, Läävässä Punikki lehmä, Toinen Kyyttö kytkyessä Joka laski laarin viinan, Hyvän juomisen jorotti.
(Kaaso.) En oo tänne lähtenynnä, Enpä oluen himolla, Enkä taarin tarpehella; Olutt' on kotonaniki, Taaria talossaniki; Vaanp' on läksin katsomahan Pienen lintuni peseä, Varpuseni vainioa. Kohta tästä kolkan käännän, Kolkan käännän, toisen väännän Tästä tuhmasta tuvasta, Kamalasta kartanosta; Heitän tänne herttaseni, Tänne kaunoni kaotan; Suojelkohon suuri Jumala, Kaikkivalta varjelkohon, Ettei huomenna katuisi, Päivän päästä peljästyisi. Näitä outoja ovia, Veräjiä vierahia.
169. Kosiomiehen ylistys.